Taavi Kassila:”Suurin haaste on oma mieli"

"Jos tavoittelet maallisia asioita, jotka ovat katoavaisia, joudut kokemaan tuskaa juuri siksi, että mikään ei pysy, päde eikä pidä. Toinen jättää ja pettää, sinä itse sairastut ja kuolet. Maallisen elämän luonne on tällainen”, sanoo kirjailija, elokuvaohjaaja ja henkisyyden opettaja Taavi Kassila, 57.
”Maalliset ihmiset etsivät väliaikaisia onnen aiheita, mutta henkinen ihminen etsii lopullista onnea. Siinä on se ero.”

Taavi Kassila on itsekin joutunut kokemaan osansa maallisesta kärsimyksestä. Lapsuuteen kuului isän, elokuvaohjaaja Matti Kassilan, kamppailu alkoholismin kanssa ja tämän useat avioliiton ulkopuoliset suhteet. Kotona vallitsi lukkiutunut ja ahdistava ilmapiiri.

Nuoruudessaan Taavi Kassila löysi nuorisoliikkeen, jonka johtajasta hän kuvitteli saavansa sellaista turvaa ja miehen mallia, mitä oma isä ei kyennyt tarjoamaan. Järkytyksekseen poika joutuikin seksuaalisen ahdistelun kohteeksi, mistä jäi kipeät muistot vuosikausiksi.
Äiti, näyttelijä Aino Mantsas, sairastui syöpään, ja vanhempien avioliitto päättyi eroon. Äidin viimeisinä aikoina parikymppinen Taavi toimi omaishoitajana.

Kuolinvuoteellaan äiti jätti pojalleen henkisen testamentin sanoessaan: ”Olen katsellut sinua näinä aikoina, kun olet hoitanut minua. Sinun pitää aina auttaa toisia, sillä vain sillä tavoin voit olla todella onnellinen.”

”Yliopistofilosofeista ei säteillyt rakkautta”

Äidillä oli merkittävä rooli Taavi Kassilan henkisen polun taipaleella. Aino Mantsas kiinnostui joogasta jo 1960-luvulla ja ryhtyi opettamaan sitä lapsilleen. Silloin poika tunsi, että hän on joogannut aina, ja että hän jatkaa siitä, mihin on aikaisemmin jäänyt. Elämän mysteerin pohdinta oli saanut alkunsa.

”Kun menin steinerkouluun, ajattelin että koulussa kerrotaan, mitä elämä on. Mutta minulle opetettiinkin vain kieliä, matematiikkaa sekä taito- ja tietoaineita, eikä itse elämisestä kerrottu mitään. Se hämmästytti minua.”

Koulussa kerrottiin kuitenkin Jeesuksesta, Buddhasta ja Sokrateesta. Nuori Kassila ymmärsi silloin kaipaavansa juuri heidän kaltaistaan opettajaa. Muodollinen koulutus ei häntä kiinnostanut, koska se ei tarjonnut sitä, mitä hän kaipasi.

”Eräässä vaiheessa kirjauduin yliopistoon filosofiaa lukemaan. Mutta ei yliopistofilosofeista säteillyt rakkaudellisuutta eikä rauhaa, ei mitään sellaista, mitä minä olin ollut hakemassa”, Kassila nauraa hersyvästi.

”Minä olin etsimässä sellaisia opettajia, jotka elävät joka solullaan totuudellisuudessa.”

Hämmennyksen hetkinään hän kamppaili ahdistuksensa kanssa, kun mikään tavallinen ammatti ei vetänyt häntä puoleensa. Silloin äiti osasi sanoa viisaat sanat.
”Hän neuvoi myötätuntoisesti, että seuraa sydämesi ääntä. Se oli varmaan aika epätavanomainen ohje äidiltä. Useinhan vanhemmat haluavat lasten toteuttavan omaa kunnianhimoaan. Äitini tajusi, että kun seuraa sydämensä ääntä, silloin toteuttaa sitä, mikä itselle on oikein.”

Kun koulukaverit sitten kyselivät Kassilalta, mitä tämä aikoo elämässään tehdä, nuorukainen vastasi varmasti, että tulee tekemään elokuvia, kirjoittamaan kirjoja ja opettamaan joogaa.

”Kyllä minua itseänikin jälkikäteen hämmästyttää, miten saatoin olla siitä niin varma. Minulla oli sisäinen tieto, että näin tulen tekemään.”

Vuonna 1974, 21-vuotiaana, Kassila lähti ensimmäisen kerran Intiaan etsimään itselleen henkistä opettajaa. Mutta meni vielä lähes parikymmentä vuotta ennen kuin hän tapasi Äiti Amman. Siinä välissä ehti tapahtua paljon.

Kassila perusti perheen ja keskittyi elokuvauraan seuraten isänsä Matti Kassilan jalanjälkiä. Henkisen opettajan etsiminen ei ollut tässä elämänvaiheessa kokopäiväistä, mutta hän jatkoi aktiivisesti joogaa ja meditaatiota. Hän luki kirjoja aiheesta ja piti esitelmiä. Useissa elokuva- ja tv-töissäänkin hän käsitteli henkisen totuuden etsimistä. 

”Elämäni syvin pohjakosketus”

Sitten tuli pysähdys: Kassilan avioliitto päätyi eroon. Samoihin aikoihin hänen elokuvaprojektinsa epäonnistui, Suomeen iski lama, ja Kassila menetti kaiken omaisuutensa.

”Se oli elämäni syvin pohjakosketus, mutta toisaalta myös suurin siunaus. Kun kaikki meni pieleen, olin jotenkin niin nöyrä, että silloin yläkerrasta alettiin kaataa
armoa. Ensin piti menettää kaikki, sitten vasta olin riittävän nöyrä vastaanottamaan.”

Kassila tunsi voimakkaasti, että nyt hänellä oli todellinen tarve henkiselle mestarille. Hän rukoili toukokuussa 1993, että hänelle ohjattaisiin mestari, ja 20 minuuttia myöhemmin hän sai tietää Äiti Ammasta. Tavattuaan  monia guruja Kassila kohtasi viimein oman mestarinsa.

”Jo ennen kuin tulin taloon, jossa Äiti Amma asui, tunsin hänestä välittyvän valtavan rakkausenergian. Kun näin Amman, tiesin heti, että tässä on täydellinen mestari ja että tämä on se hetki, jolloin tulen mestarini luo.”

Ensikohtaamisesta kului vielä 16 vuotta ennen kuin Kassila pääsi muuttamaan gurunsa luo Intiaan. 1990-luvulla hänen tyttärensä oli vielä niin pieni, että isää tarvittiin Suomessa. Kun tytär aikuistui, Kassila toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja muutti Äiti Amman henkiseen keskukseen, ashramiin, jossa hän on ollut nyt kaksi vuotta kokopäiväoppilaana.

Ensimmäinen yö ei ollut helppo, vaikka tulokas oli tehnyt matkaa päämääräänsä lähestulkoon koko elämänsä. Intiassa Kassila oli käynyt vuosien aikana jo parikymmentä kertaa. Mutta oliko ratkaisu sittenkään oikea?

”Silloin oli hirvittävä rajumyrsky, ja mieleni nousi yön aikana kapinaan. Minuun iski pelko maailmasta luopumisesta. Mutta kun pääsin sen yli, pelkoa ei ole tullut enää.”
Kassila ei ole kuitenkaan tehnyt mitään päätöksiä loppuelämäkseen. Hän elää päivän kerrallaan. Hänelle on tärkeää, että asiat etenevät luonnollisesti eivätkä pakon edessä.

Vapaus jättää jonakin päivänä Äiti Amman henkinen keskus ei silti ole houkutellut Kassilaa takaisin maallisen elämän pariin. Päinvastoin, halu asua ashramissa on vain vahvistunut ajan myötä. Suomessa hän käy silti vuosittain opettamassa joogaa ja esittelemässä uusia kirjojaan.
”Ilmapiiri on Intiassa hyvin otollinen henkiselle kehitykselle, ja kun olen täällä, kehitys vähän hidastuu. Olen Suomessa onnellinen, mutta Intiassa vielä onnellisempi.”

”Omistat elämäsi henkisyydelle”

Mutta millaista elämä on Äiti Amman henkisessä keskuksessa? Maallikko ajattelee helposti, että siellä jokaisen pitää omistaa elämänsä gurun palvonnalle. Kassila korjaa käsityksen.
”Se ei tarkoita, että omistat elämäsi Äiti Ammalle, vaan sitä, että omistat elämäsi
itsellesi. Tarkoituksena on löytää lopullinen vapaus, lopullinen onnellisuus ja lopullinen rakkaus.”
Äiti Amma on tässä koulutuksessa vain välikappale. Kassila muistuttaa, ettei Amma kaipaa palvontaa, vaan hänen ainoa tarkoituksensa on opastaa mahdollisimman monta ihmistä henkisellä tiellä kohti lopullista onnellisuutta. Ne, jotka sen löytävät, voivat auttaa muita. Tarkoitus on palvella maailmaa ja toisia ihmisiä.
”Joskus, kun joku kysyy, palvovatko kaikki ihmiset Äiti Ammaa, tämä vastaa, että päinvastoin. Amma palvoo heitä. Hän palvoo Jumalaa heissä.”

Gurun tehtävä on auttaa oppilaita vapautumaan egostaan ja löytämään todellinen olemuksensa, jumalallinen tietoisuus. Kassila kokee opettajan roolin ensiarvoisen tärkeäksi omalla polullaan.
”Opettajan merkitys on valtavan suuri kaikkien ihmisten elämässä. Lapsihan ei opi edes kengännauhojen sitomista, jos joku ei opeta sitä hänelle. Isä ja äiti ovat aina lapselle hänen ensimmäiset gurunsa. Eikä kukaan voi opiskella yksin esimerkiksi sydänkirurgiksi, vaan siihen tarvitaan taitava opettaja ja vuosituhansien aikana kertynyt tieto.”
”Tässä on periaatteessa kyse samasta asiasta. Tietoisuus Jumalasta on tiedonlajeista korkein, ja sen saavuttaakseen ihmisen luonne pitää puhdistaa.
Oppilas ei itse pysty siihen, koska hän ei tiedä, missä kaikkialla hänen heikkoutensa on. Siihen tarvitaan opettajan
apua.”

Henkisen kehityksen tiellä on Kassilan mukaan useita sudenkuoppia, joihin moni lankeaa. Usein jonkin verran edistynyt saattaa ylpistyä ja alkaa kuvitella olevansa parempi kuin niin sanotut tavalliset ihmiset.

”Silloin kehitys hidastuu. Mestari pitää huolen siitä, että mielen puutarhaan ei jää yhtään rikkaruohoa. Ihmisen on lähes mahdotonta tehdä sitä itse, koska ihmisessä on itsepetosta ja laiskuutta.”
”Lopullinen päämäärä on, että olet täydellisesti vapaa kaikesta – myös gurusta. Hän on vain kouluttaja, eikä hänellä ole mitään muuta merkitystä. Ei guru ole mikään itsetarkoitus.”

 ”Suomessa alan helposti kaivata kumppania”

Kassila herää ashramissa joka aamu neljän, puoli viiden aikaan. Ensin hän osallistuu mantraharjoituksiin ja aamuteen jälkeen valvoo rantameditaatiota. Kassilan tehtäviin kuuluu myös lakanoiden kuivattaminen ja joogan opettaminen. Päivisin hän kirjoittaa ja iltaisin ohjelmassa on henkisiä lauluja Äiti Amman kanssa. Iltaruuan jälkeen hän lukee henkistä kirjallisuutta.

Saattaa kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta kun mieheltä kysyy, mistä hän on joutunut luopumaan, vastaus on yksiselitteinen: kärsimyksestä. Tosin Suomessa käynti saattaa herättää sellaista kaipuuta, jota Intiassa ei koe.

”Täällä Suomessa alan helposti kaivata kumppania. Länsimainen yhteiskunta on niin perhe- ja parisuhdekeskeinen. Täällä rakkaudellisuutta osoitetaan pääsääntöisesti perheen sisällä ja parisuhteessa. Kyllä minä sillä tavalla olen inhimillinen, että täällä parisuhteen tarve nousee helposti pintaan.”
”Mutta katson päivän kerrallaan, miten elämä menee. Tarvitseeko minun opetella vielä parisuhteessa joitain oppiläksyjä vai jatkanko valitsemaani tietä ashramissa? Molemmat tiet ovat sallittuja.”

Inhimillisyyttä mahtuu myös Äiti Amman henkiseen keskukseen. Kaikki mahdolliset ihmisen heikkoudet näkyvät ja nousevat pintaan, vaikka kuinka ollaan henkisellä polulla. On ylpeyttä, joustamattomuutta ja nöyristelyä.

”Koska ashram on henkinen puhdistuslaitos, oppilaan mieli on kuin lingossa. Ensin se on pesty pesukoneessa, ja sitten se lingotaan niin, että likaa lähtee pois. Oppilaat ovat intensiivisessä puhdistusprosessissa.”
”Äiti Amma sanoo, että hän tekee oppilaan pienestä likatahrasta oikein ison. Hän itse saa aikaan tilanteita, joissa oppilaan puute tulee esille. Silloin oppilas ei voi olla näkemättä omaa virhettään. Sitä kautta ihminen puhdistuu.”

Kassila kertoo, että ashramissa ihmiset muuttuvat.
Oppilaat tulevat joka puolelta maailmaa, eri kulttuurit ja erilaiset luonteet kohtaavat. Askeettisissa oloissa kahnauksia tulee, mutta kulmat hioutuvat. Suurin haaste on lopulta ihmisen oma mieli. Toinen ihminen tai jokin tilanne vain nostaa pintaan omat heikkoudet.

”Kaikki ne karikot ovat omassa mielessä, muita karikoita ei oikeastaan ole. Pitää oivaltaa, että ne eivät koskaan ole toisessa ihmisessä.”

”Karsi turhat asiat pois”

Moni ei kuitenkaan halua jättää kaikkea maallista elämää taakseen ja ryhtyä munkkikokelaaksi intialaiseen luostariin. Mitä me tavalliset ihmiset voisimme tehdä elämässämme ollaksemme onnellisempia?
”Voi tehdä esimerkiksi inventaarion kotona. Kaikki turhat vaatteet kirpputoreille ja UFF:lle, ja itselle vain ne, mitä tarvitsee. Sama muidenkin tavaroiden kanssa. Koet välittömästi, että olet vapaampi.”

”Sama koskee ajankäyttöä. Tarvitsenko minä television katselua vai voisinko mennä uimahalliin tai joogatunnille? Voisinko olla luonnossa ja hiljentyä siellä?”
Kassila neuvoo karsimaan kaikki turhat menot pois kalenterista ja pohtimaan, tulisiko vaikka vähemmällä työnteolla toimeen. Aika on kallisarvoista, ja sen voi käyttää työn sijasta esimerkiksi ihmissuhteiden parantamiseen tai oman henkisyyden rikastamiseen. Elämä on täynnä valintoja.