Aika tuntui olevan kohtaamiselle sovelias. Saska Saarikoski oli jäänyt hoitovapaalle Helsingin Sanomien kulttuuriosaston esimiehen tehtävistä. Hän oli lähestymässä viittäkymmentä ja neljän lapsen isä. Hän oli osapuilleen samanikäinen kuin isä Pentti Saarikoski oli ollut kuollessaan.
”En nuorena ehkä edes halunnut uppoutua Pentin maailmaan. Halusin elää hänestä niin vapaana kuin mahdollista, mutta tässä iässä ja elämänvaiheessa tuntui tärkeältä palata jäljilleen ja katsoa, mikä Pentti oli ollut miehiään.”
Kirjailijan elinaikana isän ja pojan tapaamiset olivat satunnaisia.
”Tahdoin vihdoin tutustua häneen”, Saska sanoo.
Hän luki Pentti Saarikosken koko laajan tuotannon, runot, proosateokset ja päiväkirjat, joista osa on vielä julkaisematta. Samalla hän teki isän vierellä pitkää henkistä matkaa ajassa taaksepäin.
”Poikani Armas nukkui päiväuniaan, ja parvekkeella auringossa Pentin päiväkirjoja lukiessani seurustelin samaan aikaan oman isäni kanssa. Vähän kuin olisin pitkää iltaa istuen lähtenyt selvittämään, mitä faijalle kuuluu.”
Saska Saarikoski on kahden aikuisen tyttären ja kahden pienen pojan isä.
”Pojista vanhempi, viisivuotias, muistuttaa ulkonäöltään minua pienenä. Se vei jollain piilotajuisella tavalla takaisin omaan lapsuuteen. Liikutun, kun katson pienen pojan valtavaa toiveikkuutta ja odotuksia, jotka näkyvät hänen katseestaan. Näen, miten tärkeä pojalle on isä.”
Hoitovapaan jälkeen tutkimusmatka jatkui Britanniassa, jossa Saska asui perheensä kanssa vuoden ja opiskeli stipendiaattina Oxfordin yliopistossa.
Elokuun lopulla ilmestyy Saska Saarikosken toimittama kirja Sanojen alamainen. Siihen hän on koonnut otteita isänsä teksteistä, kristallinkirkkaita ajatuksia, jotka on puettu aforismin muotoon. Kirjaan valikoiduissa otteissa korostuu Pentti Saarikosken rooli ajattelijana. Hän havainnoi niin luontoa, politiikkaa, rakkautta kuin tasa-arvoakin.
”Hän yritti ymmärtää maailmaa välillä kouristuksenomaisellakin tavalla. Runot ovat siitä ilmausta.”
Valikoitujen lainausten oheen Saska on kirjoittanut esseitä legendaarisen kirjailijan ja suomentajan suhteesta uskontoon, politiikkaan, naisiin ja alkoholiin. Ja tietysti myös kaikkein tärkeimpään, työhön.
”Pentti oli hyvin monimutkainen ja ristiriitainen persoona, eikä yksinomaan sympaattinen. Hänessä oli pikkumaisia ja itsekkäitä piirteitä. Hänen suhteensa alkoholiin, muihin ihmisiin ja etenkin naisiin oli irrationaalinen. Kaikki oli hänelle vaikeaa, paitsi kirjoittaminen. Hänen ja maailman välissä oli jotain sovittamatonta.”
Lue Saska Saarikosken haastattelu kokonaisuudessaan elokuun Eevasta.
