EV1210 kansihenkilo blogiin

Riippuvuuksia: Pikku miellyttäjä ja näkymätön lapsi

En koskaan kasvanut aikuiseksi tunne-elämässäni.

En pystynyt kohtaamaan negatiivisia tunteita, en osannut sanoa vastaan, en kertoa omaa mielipidettäni. Lapsuuden rooli alkoholistiperheen miellyttäjänä istui minussa kiinni kuin takiainen tukassa. Pelkäsin aina hylätyksi tulemista.

 Alkoholismi on virus, joka sairastuttaa koko perheen. Lapset ottavat itselleen roolin yrittäessään käsitellä ongelmia. Veljestäni tuli ”huolehtija”, toisesta veljestä ”näkymätön lapsi”, siskostani ”aikuinen” ja minusta, nuorimmaisesta, siis ”miellyttäjä”.

Nämä roolit kulkevat varjona mukanamme aikuistuttuamme.

Aikuisena, kohdatessani tunne-elämän vaikeita asioita viinistä löytyi lohduttaja, rohkaisija ja uskottu ystävä. Alkoholistin persoonallisuus muuttuu hänen juodessaan.

Minusta, kiltistä miellyttäjästä, kuoriutui humalassa varsinainen piru! Haukuin tutut ja tuntemattomat. Osasin ilmiömäisesti löytää ihmisen arimman kohdan ja iskin siihen kuin piraija lihaan. Monet ystävyyssuhteeni kaatuivat raakoihin loukkauksiini. Olin kuin Coca Cola -pullo, jota oli vatkattu tarpeeksi kauan, ja kun korkki aukesi, kaikki purskahti kuohuen yli.

Ihmettelin aina itsekin käytöstäni. Oliko minulla jakautunut persoonallisuus? Maanisdepressiivinen sairaus? Kävin terapeuteilla. Eikö nyt jollakin napeilla voitaisi hoitaa pääni kuntoon?

Sitä, että olen alkoholisti, en pystynyt myöntämään. Koko sanalla on niin hirveä lataus. Sitä myöntää mieluummin olevansa mielisairas kuin alkoholisti!

Kummallista, että humalan piikkiin voi panna kaiken maailman sekoilut. Ikään kuin se tekisi kaiken sallituksi. Kukapa sitä nyt ei olisi kännissä töppöillyt… Harmi vain, että omat sekoiluni löytyivät seuraavana päivänä iltapäivälehtien lööpeistä. Perheemme moitteeton julkisivu alkoi murentua samaa vauhtia kuin itsetuntoni.

Olen aina ollut herkkä syyllistämään itseäni. Vaatinut itseltäni kaiken ja enemmän. Sairaalloisen pikkutarkasti hoidin mieheni, lapseni ja kotini. Yritin pitää julkisivun moitteettomana, koska olin sisältä rikkinäinen. Oli kunnia-asiani, että taloni tuoksui vastapestyltä pyykiltä ja matot ja vuodevaatteet tuuletettiin vähintään kerran viikossa. Laukatessani edestakaisin rätti kädessä en koskaan pysähtynyt miettimään, mitä oikeastaan itse kaipasin.

  • Julkaistu 11.10.2012

Artikkelin avainsanat

Ei avainsanoja

  40   0

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
Roskapostin esto
Kyselyllä ehkäistään lomakkeen roskaposti- ja haittaohjelmien käyttö.

Kommentit

Kiitos koskettavasta kirjoituksestasi. Olen vihdoin ymmärtänyt sen, että minun pitää edetä pienin askelin. Muistan hyvin miten viimeksi raittiuteni kaatui liialliseen suorittamiseen. Piti ikään kuin ottaa heti takaisin kaikki ne pulloon tuhlatut ajat. Piti näyttää itselleen ja muille, että pärjään taas. Perustin putiikin kun raittiutta oli vasta muutama kuukausi ja petyin, kun siitä ei tullutkaan menestyvä.
Alkoholisti on kaikessa kohtuuton. Kaikki pitäisi saada nyt ja heti. Ja kun elämä vaatii kärsivällisyyttä. Etenen nyt vauvan askelin, tukeutuen vertaisiini ja yrittäen muistaa, että kaikki muu tulee ajallaan kunhan pysyn raittiina.

" Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Siinäpä se. Elämänohje joka toimii jokaisena päivänä.

Tiina
# 27.10.2012 07:39   9   0 X Ilmoita asiaton viesti

Huomasin itseni kohdalla saman kuin Tiina.Olen suorittaja tyyppi,kaikki tai ei mitään.Halusin olla täydellinen kaikessa mitä tein.Minulla on itselläni huono itsetunto niin huono, että pienikin moitteen sana niin olin kuolla kauhusta ja vatvoin sitä yötä päivää samaa asiaa.Se tulee jo lapsuudesta, jossa isäpuoleni joi ja äitini teki töitä ja yritti kiillottaaa perhekuvaa.En myös voinut sietää alkoholia nuoruusvuosina, kunnes aviolitossa ollessani olin aivan puhki ja mieheni arvosteli minua koko ajan. Otin lääkkeeksi alkoholia piilopulloistani.Muut rupesivat jossain vaiheessa näkemään ja siihen häpeään jatkoin juomistani.Meille tuli ero ja minun 2 poikaa kaikesta huolimatta rakastivat minua.Kauhea syyllisyys taas en ole pystynyt olemaan hyvä äiti ja juomiseni jatkui.Se tuska ja ahdistus oli hirveää ja pistin kädet ristiin ja sanoin mielessäni "Jumala minä en yksin pysty tähän auta sinä minua, olen voimaton".Nostin ns.kädet pystyyn niin kuin tuolla edellä mainittiin.Siitä se lähti pikkuhiljaa toipumuseni, katse suunnattuna ylöspäin.Poikani tukivat minua koko ajan.Toivon vain mielessäni, että voisin tukea heitäkin.Niin kävikin rupesin tekemään töitä hullun laila ja opiskelemaan.Olen hoitoalalla töissä ja siellähän töitä riittää.Autoin toista poikaani rahallisesti, yritin auttaa töissä ihmisiä ja yksi ystäväni kamppailee myös alkoholin kanssa.2v. Kesti raitttiutta kunnes oli aivan loppuun palanut ja siinä välissä vielä mies jolle myös annoin rahaa ja rakastuin häneen sokesti.Eräänä päivänä tässä syksyllä kaikki romahti ja taas ajattelin ,että otan reisulla vähän alkoholia. Moraalinen krapula ja siihen ryyppy.Toivottavasti tämä jäi lyhyeen, sillä yritän nyt koota jälleen elämäni palasia ja lähden jatkamaan terapeuttini kanssa keskusteluja Tässäkin kohtaan pistin kädet ristiin ja nyt uskon, että se auttaa.Ne haavat ovat niin syvällä ettei ne hetkessä korjannu ja alkoholisti on aina alkoholisti ei siitä mihinkään pääse,mutta kun alkoholista pääsee eroon niin osaa nauttia jokaisesta päivästä.Ennen kaikkea antaa aikaa itselleen ,tehdä kaikkea kivaa josta voi jopa nauttia.Eihän elämä aina ole kivaa, mutta ymmärtäisi että nekin kuuluvat elämään.

Vierailija
# 26.10.2012 12:21   6   0 X Ilmoita asiaton viesti

Kiitos viestin viemisestä eteenpäin!

Toivon, että tämä dialogi voisi auttaa myös muita alkoholistien läheisiä -luomalla toivoa. Kaikella kärsimykselläkin on tærkoituksensa. Vain sitä kautta voi syntyä uusi mahdollisuus, jotain paljon parempaa.

Jaksetaan ja ollaan kiitollisia pienistä arjen asioista, päivä kerrallaan!

alkoholistin vaimo
# 23.10.2012 11:54   3   0 X Ilmoita asiaton viesti

Viestin toivomasi viesteistä ilmoittamisen eteenpäin toimituspäälliköllemme.
Nämä nettisivut ovat vielä kehityksen alla ja jatkossa saamme ne monipuolisimmiksi. Aion julkaista omia kuviani ja linkkejä kiinnostaviin julkaisuihin ja tapahtumiin.
Paljon paljon kiitoksia kaikille komentoijille. Ilman teitä ei synny dialogia.
Jatketaan samaan malliin!

Tiina
# 23.10.2012 07:37   2   0 X Ilmoita asiaton viesti

Hieno termi: Lujaa rakastaminen. Miten hienoa olisikaan, jos pystyisimme näkemään ihmisen, johon olemme joskus rakastuneet, sen kaiken sairaan käyttäytymisen takaa. Että jaksaisimme rakastaa, emme tuomita.
Omat poikani ovat ymmärtäneet, että olin sairas eivätkä ole koskan tuominneet minua. Toki olen käytökselläni loukannut heitä kovastikin ja aiheuttanut huolta.

Nyt tuntuu niin hyvältä, kun he uskaltavat purkaa omat huonot päivänsä ja kertoa omista vastoinkäymisistään. Silloin kun vielä join, he eivät uskaltaneet.
Pelkäsivät, että lähden juomaan.

Juuri tälläistä jatkuvaa varpailla oloa voi alkoholistin läheisen arki olla.
Pitää olla hissun kissun ja välttää negatiivisien tunteiden ilmaisuja. Se on raskasta.

Minäkin lapsena luulin, että omalla kiltillä käyttäytymiselläni voisin jotenkin vaikuttaa läheisteni juomiseen. Ja eihän se tietenkään niin mennyt. Niin koin epäonnistumisen tunteita jo varhain lapsuudessani.
Ja alkoholisti joka tapauksessa aina löytää syyn juomiselleen!

Tiina
# 23.10.2012 07:30   6   0 X Ilmoita asiaton viesti

Mukavan rakentavaa dialogia täällä -nyt muutaman päivän tauon jälkeen vasta palailin. Pitäisi olla jokin merkki, että blogiin on tullut kommentteja, olisi helpompi pysyä perillä.

Suosittelen alkoholistin läheiselle Meyers & Wolfen Rakkaasta Raitis -kirjaa, jonka itse luin alkuaikoina kun päätin, että nyt juomiselle on tehtävä jotain. Kävin myös Al-Anonissa muutaman kerran (ensimmäisen kerran jälkeen ei kannata luovuttaa/tuomita!), mutta tällä hetkellä minulla on oma tieni, jolla hoidan henkistä hyvinvointiani. Ja se on usko.

Tuossa ko. kirjassa puhutaan siitä, kuinka alkoholistissa pitäisi nähdä sairauden taustalla ihminen -ihminen, joka itsessään on arvokas. Ihminen on arvokas, mutta hänen tekonsa, tässä tapauksessa juominen satuttaa. Pitää siis tuomita juominen, mutta rakastaa ihmistä sen takana. Puhutaan lujaa rakastamisesta.

Kun rohkaistuin itse hakemaan apua enkä enää salaillut/pitänyt juomisen kulisseja pystyssä, meillä meni n 4 kk kun mies nosti ikäänkuin kädet pystyyn ja myönsi ongelman. Kaiken lähtökohta on muuttaa ensin oma käyttäytyminen (joka on usein ollut vuosia, jopa vuosikymmeniä samanlaista nalkuttamista!). Voit muuttaa vain itsesi, et ketään muuta.

Mieheni myöntää jollain tasolla, että tarvitsee ulkopuolista apua, mutta kovasti koittaa vielä hallita juomistaan. Mulla on sydämessä sellainen tunne, että vielä koittaa se päivä kun hän hakeutuu Minnesota -hoitoon. Joku on joskus sanonut, että kun on vuosikausia kestänyt sitä kovin ahdistavaa tilannetta, kestää varmasti vielä muutaman kuukauden (toisilla juovilla prosessi hoitoonhakeutumisesta on lyhyempi, toisilla pidempi) jaksaa tällä uudenlaisella lähestymistavalla.

Vaikka sitä voi olla vaikea kuvitella, voin nyt paremmin kuin vuosikausiin, vaikka mieheni käyttää alkoholia edelleen. Kun olen hakenut apua itselleni, olen löytänyt sisäisen rauhan. Sen vuoksi suosittelen kaikille alkoholistien läheisille pelkäämättä menemään esim Al-Anoniin, lainaamaan kirjastosta alaan liittyvää kirjallisuutta. Häpeään ei kukaan ole tässä maailmassa vielä kuollut, alkoholiin kyllä miljoonia.

Voimia!

alkoholistin vaimo
# 20.10.2012 22:18   3   0 X Ilmoita asiaton viesti

Ei se nalkuttaminen auta.parasta lääkettä läheisen puolelta on jättää holisti oman onnensa nojaan...silloin vasta itse havahduin kun huomasin että olen oikeasti YKSIN... Siinä kohtaa saattaa jo holistilla tukka taipua ja kädet nousta pystyyn..hyysääminen vain pahentaa asioita ja mahdollistaa juomisen jatkamisen

Vierailija
# 20.10.2012 11:25   4   0 X Ilmoita asiaton viesti

Ainoa mikä minulla on auttanut on Rakkaus ja AA-kerho.

Vierailija
# 19.10.2012 14:18   4   0 X Ilmoita asiaton viesti

Kiitos Tiina rohkeudestasi! Uskalluksesi puhua näistä asioista on todella tärkeää. Arvostan sinua syvästi.

Vierailija
# 19.10.2012 10:05   7   0 X Ilmoita asiaton viesti

Mitä kokemuksia teillä on hyvät lukjat? Mikä on auttanut vai onko mikään?
Muistan itsekin salanneeni juomistani. Mutta eihän se keneltäkään huomaamatta
jäänyt. Alkoholismin edettyä tarpeeksi pitkälle ihminen ei enää pysty lopettamaan juomistaan vaikka haluaisikin.
Alkoholisti ei enää saa juomisestaan edes hetken hyvää oloa vaan juo pakonomaisesti "itkuviinaa".
Juova alkoholisti pitäsi saada katkon kautta kuukauden mittaiseille hoitojaksolle. Helpommin sanottu kuin tehty!
Monelle alkoholistin omaiselle on tuonut helpotusta Al-Anon, joka on päihderiippuvaisen läheisten oma ryhmä. Siellä jaetaan asiallista tietoa mahdollisuuksista ja siitä miten alkoholistiin pitäisi suhtautua.
Kokemuksia?

Tiina
# 18.10.2012 07:37   4   0 X Ilmoita asiaton viesti

Jos alkoholisti myöntää alkoholisminsa, käy terapiassakin, sanoo tahtovansa parantua ja ettei tahdo juoda, mutta juo kuitenkin. Yleensä vielä yksin ja salaa. Kieltää sen vaikka henki haisee ja käytös on humalaista. Jos ei omaisen tai omaisten keskustelu, nalkuttaminen, pakottaminen eikä uhkailu auta, niin mikä sitten. Mitä silloin voi ja pitää tehdä?

Vierailija
# 17.10.2012 17:31   4   0 X Ilmoita asiaton viesti

Kiitos hyvästä kommentista. Myllyhoidossa ollessani minua yllätti tieto, että sillä hakeutuuko päihderiippuvainen hoitoon omasta tahdostaan vai pakotettuna (esim. työnantajan tai perheen) ei ole merkitystä toipumisessa. Pakotettuna hoitoon ohjatulla on yhtä suuri todennäköisyys raitistua kuin omaehtoisesti hoitoon tulleella.
Myllyhoito on erittäin tehokas hoito, joka perustuu AA:n 12 askeleen ohjelmalle.
Siinä ensinmäinen ja tärkein askel on oman voimattomuutensa myöntäminen.
Se on vaikeaa meille nykypäivän suorittajille. Elämässä hyvin menestyneet ihmiset eivät voi ymmärtää, että tämän yhden asian,alkoholin, suhteen he ovat täysin voimattomia.
Alkoholisti ei ole enää siltojen alla majaileva tenuveikko. Ihmiset, joilla on pari autoa rivarin tallisssa, hyvä työpaikka, puoliso, lapset ja kultainen noutaja ovat havahtuneet huomaamaan, että alkoholi pyörittää heidän ajatusmaailmaansa ja pakkomielle juoda on voittamaton.
Totuus on, että alkoholisti tulee menettämään kaikki elämänsä arvokkaat asiat jos jatkaa juomista.
On hienoa, että olet tukena miehellesi. Nalkuttaminen ja uhkailu ei tehoa, sillä alkoholisti on tunne-elämältään sairas. Hän vain saa kimmokkeen juoda.
Mutta tosiasiat pitää tehdä selväksi rauhallisesti keskustelemalla. Tuskin kukaan haluaa jättää omaa elämäänsä elämättä hoitaakseen yhä vain syvemmälle vajoavaa alkoholistia.
Minulle oli vapauttavaa saada tietää, että en ole huono ihminen vaan sairas.
Palaan ehdottamaasi aiheeseen myöhemmin blogissani. Otan mielelläni vastaan blogin aiheita hyvät lukijat!

Tiina
# 16.10.2012 07:17   8   0 X Ilmoita asiaton viesti

Kiitos Tiina taas syvällisesti pohdiskelusta!

Kirjoitan nyt samalla nimimerkillä kuin ensimmäisessä blogikirjoituksessasikin. Luen varsin paljon blogeja, mutta harvemmin kommentoin. Nyt kerrankin on sellainen syvällinen aihe, jotka ehdottomasti haluan luoda dialogia.

Vaikka en olekaan alkoholisti, tunnistan vanhassa minässä/valeminässä (miksi sitä kukin haluaa kutsua) samoja riippuvuuden elementtejä kuin sinä itsessäsi. Sinulla riippuvuuden kohde oli alkoholi, minulla taas suorittaminen, täydellisyyden tavoittelu ja kontrollifriikkiys. Omantunnonarvoni oli kiinni siinä, mitä suoritin ja tein.

Nyt kuitenkin ymmärrän miksi toimin sillä tavalla kuin toimin. Olen onneksi vapautunut siitä kaikesta. Olen oppinut antamaan itselleni anteeksi.

Riippuvuuden käsite on paljon laajempi kuin vain fyysinen riippuvuus. Suurimmalta osalta riippuvuus on mielestäni psyykkistä ja henkistä. Niin kauan kun ihminen on omavoimainen ja koittaa hallita elämäänsä, hän on riippuvainen jostakin ulkoisesta. Kuka sitten mistäkin. Toiset työstä, rahasta, omistamisesta, ostamisesta, päihteistä, suorittamisesta tai vaikkapa liikunnasta. Suurin osa tuskin edes ymmärtää olevansa riippuvainen näistä.

Ja näistä riippuvuuksista on mahdollista päästä eroon ainoastaan pysähtymällä ja tutustumalla syvempään minuuteen. Ymmärtämällä, että kaikesta syyllisyydestä ja häpeästä huolimatta, on rakastettu ja kelpaa juuri sellaisena kuin on. Raitistuminen kokemuksena on varmasti samanlainen vapautumisen tunne kuin se, että itse olen vapautunut suorittamisesta yms.

Nämä ovat vaikeita asioita ja näitä ei voi oikein todella ymmärtää ennen kuin on itse henkilökohtaisesti sen kokenut.

Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa blogitekstiä. Olisi ilo lukea vaikkapa teksti, joka käsittelisi läheisten käyttäytymisen vaikutusta hoitoonhakeutumisessa. Monesti ns alkoholistin kotihoitomenetelmät (nalkuttaminen, pelastaminen, uhkailu, syyllistäminen) ovat juuri niitä vihoviimeisiä keinoja, joita tulisi käyttää. Mutta kun läheiset eivät juuri muista tiedä.

alkoholistin vaimo
# 15.10.2012 21:03   10   0 X Ilmoita asiaton viesti

http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/28563/mies-lukee-hapeillen-nais...

Vierailija
# 15.10.2012 12:01   4   0 X Ilmoita asiaton viesti

Mietin usein itsekin sitä, miten alkoholin käyttöni on vaikuttanut poikiini.
Myllyhoidossa ollessani läheisterapiassa he saivat kertoa suoraan kaikki tunteensa ja se helpotti meitä kaikkia. Syyllisyys siitä, että toinen pojistani jäi Suomeen erotessamme on kalvanut mieltäni vuosikausia. Mutta ihminen tekee
ne ratkaisut, joihin sillä hetkellä kykenee. Pitää antaa anteeksi myös itselleen.

Niin kuin muutkin käyttäytymismallit, alkoholistinen käyttäytyminenkin, siirtyy sukupolvelta toiselta. Hevonen veti reessä simahtaneen isoisämme kapakasta kotiin. Kun viinaa juodaan, niin juodaan kunnolla! Muutenhan se on turhaa uskoo suomalaisugrilainen kansanperinteemme!

Toivon sydänmestäni, että raitistumalla olen pystynyt kuromaan umpeen haavoja
ja katkaisemaan sukuvitsauksemme.

Ensi viikon blogissani kirjoitan kokemuksistani saattohoidosta ja luopumisen tuskasta.

Tiina
# 14.10.2012 07:41   12   0 X Ilmoita asiaton viesti

Alkoholismi on todellakin sairaus, joka sairastuttaa koko perheen. Itselläni on samoja kokemuksia. Pahaksi onneksi rakastuin vielä alkoholistiin ja omat lapseni joutuivat kärsimään samasta asiasta. Nyt mieheni on raitistunut ja olen päättänyt, että jos se alkaa uudestaan lähden. Samoin olen miettinyt, että kuinka ihmeessä pakotin lapseni kärsimään sitä samaa asiaa, kun muistelen, kuinka itse vihasin isäni juomista. On todella hienoa, että tuot Tiina tätä vaikeaa asiaa ja kamalaa sairautta julkisuuteen. Se on ainoa tapa saada ihmiset ajattelemaan asiaa ja hakemaan muutosta omaankin tilanteeseensa.

Vierailija
# 11.10.2012 21:52   9   0 X Ilmoita asiaton viesti

Kaikki jutut

0714Thesleff

OHJELMA: 21.10. Finnairin lento klo 7.50 Roomaan. Jatkamme bussilla Napoliin. Lounas matkalla. Hotelliin majoittumisen jä...

EV0714NettiNormandia

OHJELMA: 26.10. Lento klo 7.50 Helsingistä Pariisiin. Jatkamme Le Havren satamakaupunkiin, joka tuli tunnetuksi Aki Kaurism...

EV0814Evelin2

Katso video alla olevasta linkistä: kuvaus ja editointi: Timo Villanen http://youtu.be/nd0GPhh9ORM Lue heinäkuun...

EV0814 manik

Katso video alla olevasta linkistä!   Asiantuntija: Tuula Turunen Malli: Sirpa Issakainen Kuvaus ja editointi...

EV0214 Horo

Jos haluat ottaa yhteyttä astrologi Markku Manniseen, hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteesta mmannin1@pp....

EV0614 Rakkaushoro

Eevan suuri rakkaushoroskooppi tietää, koska on paras aika romantiikalle, suurille tunteille ja uusille ihastuksille....

EV 12 01 Vuosihoro

  Jos haluat ottaa yhteyttä astrologi Markku Manniseen, hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteesta...

EV1213_Hanna-Riikka_Siitonen

Päivästä on tulossa taas kiireinen. Haastattelun jälkeen Hanna-Riikka Siitosta odotetaan Idols-ohjelman...

Lisää aiheesta

EV0714 kiinnostavin

Arvomme vastanneiden kesken kymmenen Rento-sarjan tuotepakettia. Jalkakylpy ja -voide sisältävät viilentäv...

EV0614 Kansijuttu

Rakastan, rakastan, rakastan, lauloi Heidi Pakarinen Seinäjoen illassa viime kesänä. Hän tavoitteli kolmatta...

EV0514 SannaKiiski

Tapasimme Sanna Kiiskin, 39, kanssa ensimmäistä kertaa viime vuoden lokakuussa. Sanna oli tuolloin raskauden...

EV0414 Satu Silvo netti

Muutama vuosi sitten, kun näyttelijä Satu Silvo oli 48-vuotias, hän havahtui siihen, että tunsi itsensä...

10 Jungnerit

Ilmassa on vielä keskikesän kepeyttä. Herttoniemen kartanon pihalla kukat hehkuvat voimissaan, ja sisältä ravintolasta kuuluu...

Tastula

Meillä on treffit Maarit Tastulan, 48, kanssa Tampereella. Missäpä muuallakaan – Maarit on mielikuvissani...

11 Eero Huovinen

Busseja ja junia rakastavasta pikkupojasta kasvoi Helsingin hiippakunnan arvostettu ja pidetty paimen. Työlleen koko syd...

08 Kokar 01

Jo matka Kökariin on elämys. Pääkaupunkiseudulta lähtiessä matkaan nelisen tuntia bussin ja kahden eri lossin kyydissä Korppoon...

Kysely

Eeva.fi on uudistunut. Mitä pidät uudesta sivustostamme? :

Näistä keskustellaan

Ev1306 MinttuMustakallio

Kolmen lapsen äiti kaipaa hiljaisuutta yhä enemmän.

ev0906_dunderfelt

"Moderni nainen haluaa tulla seksuaalisesti avatuksi. Tähän hän tarvitsee vahvan miehen", toteaa Tony...

EV0714 Halva

50-vuotiaan Anu Hälvän mukaan vuosien kertymisen hyvä puoli on se, että uskaltaa tunnustaa tehneensä myös vääriä valintoja.

EV1212 selviytymis jalovaara

Pirkko Jalovaaran aviomies ja työpari Jussi Jalovaara kuoli kesämökillä vaimonsa syliin sairastettuaan syöpää vain kolme kuukautta.

ev07_meski1

Konkurssi on vaarallinen. Siinä voi tunnollinen ihminen päästä helposti hengestään. Tanja...

ev0906_dunderfelt

"Moderni nainen haluaa tulla seksuaalisesti avatuksi. Tähän hän tarvitsee vahvan miehen", toteaa Tony...

Katri_Helena

Lauluillaan Katri Helena Kalaoja tarjoaa kuulijoilleen juhlaa. Miten hän itse selvisi vuodesta, johon mahtui...

nARsisti_tuhosi_itsetuntoni

Minna Rissanen meni naimisiin ihanan miehen kanssa. Vähitellen kävi ilmi, että miehellä oli narsistinen...