Aarikka Oy:n muotoilua johtava suunnittelija Pauliina Aarikka on asunut aina kerrostalossa: lapsuudessaan Pohjois-Haagassa ja nuorena suunnittelijana Helsingin keskustassa. Nykyinen kerrostalokoti sijaitsee Helsingin Munkkiniemessä. Tässä kolmannessa Munkkiniemen kodissa Pauliina on asunut perheensä kanssa kahdeksan vuotta.
”Olemme juurtuneet tänne, muuttaneet tarpeen tullen aina vähän isompaan asuntoon. Munkkiniemi on kaunis ja sympaattinen paikka asua. Palvelut ovat lähellä, samoin koulut ja tietysti raitiovaunu”, nelihenkisen perheen äiti kehuu.
Koiraperhettä ilahduttavat myös lähiseudun hyvät ulkoilumaastot.
”Munkkiniemen puistoon on lyhyt matka. Täältä on myös hyvät lenkkeilyreitit muualle, esimerkiksi Gallen-Kallelan Tarvaspäähän, Espooseen.”
Pauliina Aarikalla ja hänen miehellään Juha Poutasella on 14-vuotias poika Justus. Noin kaksi vuotta sitten Justus sai ikäisensä veljen Virosta.
”Tutustuimme Ruslaniin ystäväni välityksellä, ja meistä tuli pojan tukiperhe. Kaikki sujui niin hyvin, että halusimme adoptoida hänet. Adoptioprosessi kesti runsaat kaksi vuotta. Nyt pojat ovat rinnakkaisluokilla Munkkiniemen yhteiskoulussa. Molemmilla on omia kavereita, joita vierailee meillä usein”, onnellinen Pauliina kertoo.
Inspiroivaa asumista
Perheen koti sijaitsee 60-lukulaisessa pienkerrostalossa. Kotia kehystävät suuret ikkunat. Avara, lasitettu parveke avautuu kumpuilevalle pihalle. Naapuritalot ovat sopivan matkan päässä pihan toisella puolella. Maisema on puista ja pensaista vehmas.
”Ihastuimme tässä kodissa sen tyyliin, tilaratkaisuihin, hyvään kuntoon ja sijaintiin ensimmäisessä kerroksessa”, Pauliina kertoo.
Kaikesta huolimatta kodissa on yksi asia, joka pistää Pauliinaa silmään. Se on keittiö.
”Tuollainen rustiikkityyli ei ole minun makuuni. Haluaisin värikästä ja selkeää. Emme kuitenkaan ole halunneet purkaa ja vaihtaa priimakuntoista keittiötä uuteen. Ei siinä olisi mitään järkeä”, hän sanoo.
Lempipaikakseen Pauliina nimeää sängyn. Sen viereen hänellä on tapana haalia piirustusmateriaalia ja kahvia.
”Sitten otan mukavan asennon ja alan suunnitella. Silloin on luovuuteni kukassa”, hän virnistää.
Makuuhuone on valoisa ja avara. Seinällä, komean rautasängyn takana loistaa kultainen aurinko. Se on Pauliinan Nizzan-tuliainen niiltä ajoilta, kun hänen äidillään Kaija Aarikalla oli Ranskassa kakkoskoti.
Nizzalaisen auringon vieressä poseeraa dramaattinen musta hyeena. Pauliina toi maalauksen pari vuotta sitten Tansaniasta.
”Katutaiteilija maalasi mustia hyeenoita, jotka hän pilkutti punaisella värillä. Sanoin hänelle haluavani hyeenan ilman täpliä. Taiteilija ihmetteli valintaani, mutta suostui kuitenkin myymään minulle keskeneräisen työn.”
Makuuhuoneen lipaston päältä katselee isokokoinen Aarikan pässi kirkkaissa väreissä.
”Äitini vuonna 1973 suunnittelema pässi on yksi Aarikan klassikoista, suosittu ja yhä tuotannossa. Tämän uniikin pässin tein itselleni vuosia sitten. Nyt sama väritys on myynnissä, mutta pässi on hieman pienempikokoinen”, Pauliina selittää.
Antiikkia ja neonvärejä
Ulkomaanvientiä kasvattava Aarikka Oy avaa ensi vuonna nettimuseon. Sieltä voi tarkistaa, milloin kirpputorilta löytynyt Aarikan kynttilänjalka tai puukoru on ollut mallistossa ja milloin se on suunniteltu. Museon avaamiselle on tarvetta, sillä kyselyitä yrityksen tuotteista tulee kaiken aikaa ulkomaita myöten.
”Syy moniin kyselyihin on tietenkin se, että meidän tuotteemme ovat kestäviä – ne eivät katoa.”
Aarikan aarteiden lisäksi Pauliinan kodissa on esillä eri taiteilijoiden töitä, esimerkiksi Kuutti Lavosen ja ranskalaisen Henri Matissen taidetta. Pauliinan omat teokset olohuoneen seinällä ovat näyttäviä kollaaseja. Yhdessä on mäntypuupohjalle sommiteltu koivusta sorvattuja hedelmiä, toisessa rykelmä syksyn lehtiä.
Välimeren syvä turkoosi hehkuu kodin seinissä heti eteisaulassa. Sisustusväreinä loistavat oranssi, pinkki ja keltainen.
”Ne ovat kaikki lempivärejäni. Rakastan värejä ja niiden sommittelemista!”
Oivallinen esimerkki Pauliinan intohimosta väreihin näkyy olohuoneen jugend-henkisessä sohvakalustossa, jonka verhoilussa leiskuvat taiteilija Aarikan
valitsemat värit.
”Kätevä mies on ihana”, Pauliina ylistää aviomiestään, joka toteuttelee vaimonsa ideoita: verhoilee, remontoi, maalaa ja rakentaa.
Pauliinan vuosia sitten vanhemmiltaan lahjaksi saama persoonallinen sohvakalusto on nyt uudennäköinen ja raikkaasti moderni.
Huikealta näyttää myös pieni antiikkipöytä. Sen kansi on alkuperäisen ruskea, mutta jalat hohtavat neonoranssia.
”Kaunis perintöpöytä. Mutta kun ruskea ei ole tämän kodin lempiväri, niin siihen piti saada jotain terästystä. Mieheni sanoi väriehdotelmalleni ensin jyrkän ein, mutta suostui lopulta pyyntööni ja maalasi jalat. Neonvärit, nehän tekevät nyt tuloaan sisustukseen”, Pauliina tietää.
Pauliina heräsi Aarikkaan
Perheen Roki-koira katsoo emäntäänsä nappisilmillään ja jää päättäväisesti paikoilleen.
”Tähän aikaan päivästä talo on yleensä tyhjillään, ja Roki tapaa nukkua. Mutta nyt se taitaa luulla, että kohta saa ruokaa ja pääsee ulos”, Pauliina naurahtaa.
Pauliinan aavistus Rokin keikahtaneesta ajantajusta käy toteen. Kun pieni lenkki on tehty, emäntä raottaa Rokille makuupaikan oven.
Pauliina istahtaa äidiltään saadulle, hopeanväriselle sohvalle.
Sohvalla hän muistelee, miten hän nuorena tyttönä koki äitinsä yrityksen arkisena. Tulevaisuutensa Pauliina näki jossain muualla kuin Aarikassa.
1980-luvulla Pauliina opiskeli walesilaisessa yliopistossa käytännön taideaineita ja -teoriaa. Viimeisenä opiskeluvuotenaan hän oivalsi Suomen omaperäisyyden, joka erottui muista maista. Samalla hän ymmärsi, minkälainen helmi Aarikka yrityksenä onkaan: yksilöllinen, merkittävä ja säilyttämisen arvoinen.
”Kaija oli silloin Aarikan ainoa suunnittelija ja hän tarvitsi assistentin. Otin paikan vastaan, ja olin assistenttina monta vuotta. Se on ollut minun korkeakouluni tälle alalle. Äiti on vaativa ja päättäväinen. Ja kyllä hänellä on edelleenkin varmat mielipiteet tuotteista, ja mihin suuntaan yritystä kannattaa viedä”, Pauliina
Aarikka sanoo ja hymyilee.
