Oiva Toikan koti

Professori Oiva Toikan kerrostalokoti Helsingin Hakaniemessä on ilmeikäs ja täynnä riemastuttavan taiteilijan elämänmakuisia tarinoita kodin esineistä ja huonekaluista.

"Minä en pidä kaihtimista ollenkaan, eikä täällä ole ikkunaverhoja”, suomalaisen lasin taituri, koristelinnuistaan ja esimerkiksi Kastehelmi- ja Pioni-astiasarjoistaan tunnettu muotoilija, professori Oiva Toikka tokaisee keittiötuoliltaan. Vielä hän veitikkamaisesti vilkaisee ikkunoihin ja ylös vedettyihin kaihtimiin, sanoo, että ikkunalaudan vihreät pehkot käyvät hyvin näkösuojasta.
”Jos nyt joku haluaa katsella vanhaa miestä,” hän hymisee.

Keittiön ikkunalla kukoistavat vierekkäin palmuvehka ja rahapuu. Olohuoneessa loistaa kukkiaan availeva kiinanruusu. Professori Toikka ei ota kukkien hoitamisesta kunniaa itselleen, vaan vierittää kehut sisarelleen Kirstille, joka piipahtaa aika ajoin pikkuveljen luona kylässä.
”Käy täällä taivastelemassa tiskipöytääni!”

Surua ja juhlaa

Oiva Toikan elämä muuttui radikaalisti kaksi vuotta sitten, kun hänen vaimonsa, lasitaiteilija Inkeri Toikka menehtyi vaikeaan sairauteen.
”Kaipaan häntä niin, etten vieläkään haluaisi mennä Nuutajärvelle, vaikka siellä on kodikas mökkimme”, Oiva Toikka miettii.

Professori Toikalla on ihania muistoja ja vahvat siteet Nuutajärvelle, jossa hän työskenteli yhdessä vaimonsa kanssa ja asui perheineen 1960-luvulta melkein yhtäjaksoisesti siihen asti, kun päätti Inkerinsä kanssa muuttaa aikuisten lasten perässä 1990-luvulla Helsinkiin.

Viime vuosi oli professori Toikalle surun työstämisen lisäksi myös juhlan aikaa. Silloin tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Kaj Franck palkkasi nuoren Oiva Toikan Iittalan suunnittelijaksi Nuutajärven lasitehtaalle, missä hänen monipuolinen muotoilijan työnsä yhä jatkuu.

Juhlavuoden yksi tärkeimpiä etappeja oli retrospektiivinen näyttely Designmuseossa. Se esitteli laajalti kansainvälisesti tunnetun Toikan tuotantoa, johon kuuluu paljon muitakin persoonallisen taiteilijan luovuudesta kumpuavia tuotteita kuin lasia ja keramiikkaa. Esillä oli esimerkiksi piirroksia, kankaita ja teatteripuvustuksia.

Komennus Italiasta

Juhlavuoteen valmistui myös kirja: Toikka – 50 vuotta oivalluksia. Teoksen yksi kirjoittajista on Oiva Toikan hyvä ystävä, Jennifer Opie Lontoosta. Pohjoismaiseen muotoiluun perehtynyt Jennifer on sattumoisin tämän haastattelun aikaan Toikan vieraana Suomessa.

”Hän asuu tuolla ensimmäisen kerroksen yksiössäni, työhuoneessani, jossa minä ’liruttelen’ eli piirtelen ja suunnittelen kaikkea muuta kuin lasia. Lasiin minä keskityn Nuutajärvellä. Siitähän syntyisi kaaos, jos ajattelisin lasia ja kaikkia muita töitäni yhtä aikaa! En halua stressaantua – itsekkäistä syistä – stressihän on epäterveellistä”, professori luennoi neljännen kerroksen kodissaan.

”Lirutteluja” Toikalla onkin riittänyt, sillä reilut pari vuotta sitten hän sai kutsun ryhtyä suunnittelemaan myös italialaisen Magis-designmerkin Me too -lastensarjaan jotain lintuihin liittyvää. Syntyi Dodo, keinuva lastentuoli. Yksi Toikan Dodoista somistaa nyt hänen kotinsa olohuonetta. Uusin Toikan lastensarjaan tullut tuote on pilvenpiirtäjää muistuttava hyllystö Downtown.
”Mukavaa, kun on kysyntää ja tavoitteita. Se on sitten eri asia, onnistuuko vai ei”, taiteilija velmuilee.
Magis on sama designmerkki, jolle myös Toikan kollega ja ystävä Eero Aarnio suunnittelee.

”Meidän koti”

Kun Oiva Toikka 15 vuotta sitten pääsi ikänsä puolesta eläkkeelle, muutto Helsinkiin tuli ajankohtaiseksi. Isä ja äiti Toikka halusivat tulla asumaan lähelle kolmea aikuista poikaansa. Myös isä-Toikan monet työt olivat jo silloin Helsingissä.

”Asuimme ensin Museokadulla, mutta emme viihtyneet siinä asunnossa yhtään. Sitten lehti-ilmoituksen perässä juoksimme tänne. Asunto oli juuri remontoitu; nuo kaaret oli laitettu ja keittiö uusittu. Kaikki tämä estetiikka viehätti vaimoani ja minua, vaikka jotkut katsomaan tulleet olivat eri mieltä ja ääneen arvostelivat asuntoa mauttomaksi. Meille tämä oli kodikas ja edullinenkin. Niinpä teimme kaupat samantien”, Oiva Toikka muistelee.

Tilava kylpyhuone hohtaa uutuuttaan. Se remontoitiin äskettäin siellä sattuneen vesivahingon vuoksi.
Samassa yhteydessä myös kodin kauniit puulattiat hiottiin. Muuten asunto on entisensä, mitä talon isäntä nyt vähän aikaa sitten innostui muuttelemaan huonekalujen järjestystä.
”Siirsin ruokapöydän tuolta ikkunan läheltä tähän kirjaston ja olohuoneen väliin. Korkea pöytä ikkunan lähellä söi kaiken valon ympäriltä aivan toisella tavalla kuin tilalle viemäni matala sohvapöytä”, Oiva Toikka selittää.

Naseva sohva

Ruokapöydän ympärillä Bertoian hauskat verkkotuolit ovat palvelleet Toikan perheessä pitkään.
”Hitsaukset ovat joissain kohdin jo vähän ratkenneet, mutta onpahan mitä pällistellä”, professori vitsailee. Pöydän päässä olevaa sohvaa taiteilija kuvailee nasevaksi.
”Siinä on tosi mukava istua. Sohva on todennäköisesti vaimoni isoisän tekemä. Hän oli puuseppä.”

Kodin sisustuksessa näkyy tietysti Oiva Toikan suunnittelemia esineitä vuosikuutioista lukuisiin lintuihin. Esillä on myös kouluaikaisia töitä ja jännittäviä uniikkeja luomuksia.
”Lintubongari en ole, mutta linnut ovat charmikkaita! Ei sille mitään voi”, Toikka hykertelee ja paljastaa saaneensa uusimpaan Ladybird-lintuunsa idean kuulun ruotsalaissopraanon, Birgit Nilssonin uhkeudesta ja huumorintajusta.

Seiniä koristavat puolestaan Inkeri Toikan ja hänen isänsä, taidemaalari ja kuvataiteen lehtori Arvo Iissalon monet maalaukset ja akvarellimaisemat.
Olohuoneen seinällä silmiin pistää kolmen kukka-aiheisen työn asetelma. Keramiikasta valmistetuista teoksista keskimmäinen on Marimekosta tutun Fujiwo Ishimoton ja kaksi muuta Birger Kaipiaisen.

”Tuo vaaleanvihreä vati oli Kaipiaisella seinällä. Tykkäsin, kun se poikkesi niin paljon hänen tyylistään. Birger sanoi minulle: ’Vati oli Tukholman näyttelyssä, ja
ainoa, joka ei mennyt kaupaksi. Tahdotko sen?’ Kaipiainen ei pitänyt kiinni töistään, vaan jakoi niitä auliisti ystävilleen ja tuttavilleen”, Oiva Toikka kertoo.

Kun Toikat muuttivat Hakaniemeen, aivan kivenheiton päähän torista, eivät he osanneet kuvitella, miten ihana paikka kaupunginosa on asua.
”Aivan loistava! Ihan kuin kaikki tavoittaisi tämän Hakaniemen. Tori on minun olo- ja ruokailuhuoneeni, mutta myös kauppapaikka”, taiteilija ylistää.
Professori suunnistaa tutulle kahviteltalle joka aamu, oli kesä tai talvi. Vaimonsa Inkerin kuoleman jälkeen hän nauttii kahvin lisäksi tutussa paikassa myös aamupuuron. Tänä aamuna Oiva Toikan aamiaisseurana on Jennifer Opie. Kummallakin on lautasella aimo annos tuhtia ruispuuroa.