Maria ja Mikael Jungner: "Kohtaloaan ei voi vastustaa"

Ilmassa on vielä keskikesän kepeyttä. Herttoniemen kartanon pihalla kukat hehkuvat voimissaan, ja sisältä ravintolasta kuuluu rentoa puheensorinaa.

Mikael Jungner tulee paikalle jämptisti. Maria saapuu vähän myöhässä. Hei, tämänhän piti olla ihan toisinpäin: Mikaelin piti olla se boheemi ja Marian täsmällinen.
”Kotona, tämä pätee kotona”, molemmat täsmentävät. Maria kuvailee Mikaelia kodin ulkopuolella ”juristin tarkaksi”.

Tätä haastattelua ei olisi voitu tehdä viime talvena, eikä muutamana edellisenäkään. Yleisradion toimitusjohtajan ei sopinut puhua rakkaudesta yhteishaastattelussa vaimonsa kanssa. SDP:n puoluesihteeri sen sijaan saa puhua tunteistaan.
”Kannatan avoimuutta ja tunteista puhumista maailmassa, jossa on niin paljon kyynisyyttä”, Mikael Jungner sanoo.
Vappuaattona hän sulki perässään Ylen oven. Siitä viikon kuluttua hän oli jo tavoittelemassa uutta työtä puoluesihteerinä. Jos Marian mielessä liikkuikin hento toive pitkästä kuherruskuukausimaisesta kesästä, niin kuvitelmat haihtuivat hetkessä.
”Toivoin Mikaelille dramaattisen kevään jälkeen pidempää hengähdystaukoa, ihan hänen itsensä takia, mutta Mikael nauttii haasteista. Puolen vuoden sapattivapaa olisi hänelle varmasti kaikkein ahdistavinta”, Maria sanoo.

Potkut Ylestä tulivat talvella, ja pettymyshän se tietysti oli, kova pettymys.
”Viikon, kahden verran otti rajusti päähän. Helmikuussa lähdin Vancouverin olympialaisiin. Pohjois-Amerikan manner on niin innostava, että pääsin siellä pettymyksen yli.”
Mikael Jungner pohti pitkään, mihin ryhtyisi seuraavaksi. Palaisiko takaisin yritysmaailmaan hyväpalkkaisiin tehtäviin vai muuttaisiko ulkomaille? Vaimo kirkasti ajatukset.
”Maria kysyi, haluaisinko, että lapsenlapsilla on perintönä rahaa ja omaisuutta vai jotain todella arvokasta, tekoja ja tarinoita, joista he voivat olla ylpeitä? Siitä se aukesi.”
Mikael Jungner kiittelee vaimonsa taitoa kiteyttää maailmaa.
”Monia sellaisia ajatuksia, joita Maria heittelee keskusteluissamme iltaisin, toistelen seuraavana päivänä omina näkemyksinäni ja vaikutan itseäni fiksummalta. En olisi lähtenyt politiikkaan, jos Maria olisi vastustellut”, Mikael Jungner sanoo.
Politiikan liepeillä hän oli tehnyt töitä ennenkin, viimeksi pääministeri Paavo Lipposen erityisavustajana. Oli ratkaisussa arveluttavakin puolensa, ja sitä Mikael nimittää ankeuttajaksi.
”Politiikassa voi vaikuttaa asioihin tosi isosti, jos onnistuu. Mutta mitä enemmän politiikassa tulee menestystä, sitä tiukemmin muut potkivat nilkoille. Yritysmaailmassa menee päinvastoin. Mitä enemmän menestystä, sitä enemmän saa ystäviä.”

Aviomiehen ratkaisun jälkeen Espoon kaupunginvaltuutettuna toimiva Maria Jungner päätti siirtää oman eduskuntavaaliehdokkuutensa tulevaisuuteen.
”Olen käynyt läpi yhden avioeron, enkä halua enää ottaa turhia, tyhmiä riskejä. Haluan pitää tätä perhettä ja parisuhdetta käsissäni. Uskon, että minunkin aikani vielä tulee. Minähän olen Mikaelia nuorempi”, Maria nauraa.

Marialla on kaksi tytärtä edellisestä liitosta ja Mikaelilla yksi. Kulisseissa vaimo vaikuttaa ja osallistuu miehensä rinnalla tapahtumiin niin paljon kuin ehtii. Kun mies innostuu omista sanoistaan liikaa puhujapöntössä, rouva näyttää yleisön joukossa peukaloaan alaspäin. Kierroksia pienemmälle, kiitos!

”Maria on vähän kuin valmentajani. Aviopareille taitaa aika helposti käydä niin, että molemmat lähtevät yhdessä innostukseen mukaan, tai kun maailma murjoo ja masentuu, kumpikin masentuu. Marian kanssa tasapainotamme toisiamme”, Mikael muotoilee.
Läheisessä suhteessa on rohkeutta sanoa toiselle suoraan, mitä ajattelee.
”Temperamenttisina ihmisinä pystyisimme ottamaan harvalta muulta yhtä kovaa kritiikkiä vastaan”, Maria lisää.

Ilman suojamuureja

Maria ja Mikael Jungner ovat olleet naimisissa kolme vuotta. Merkittävä kohtaaminen tapahtui Yleisradion viettäessä 80-vuotisjuhliaan Kalastajatorpalla. Sitä ennen he olivat tavanneet vain ohimennen.
”Olin kulkemassa Kalastajatorpan juhlissa ystävieni kanssa Mikaelin ohi, kun katseemme kohtasivat. Hän pysäytti minut, ja koko loppuillan vietimme yhdessä jutellen.”
Maria oli juhlissa omalla autolla, ja hän ajoi Mikaelin ja ystävänsä juhlista kotiin.
”Kun erosimme, kiitimme toisiamme kiinnostavista keskusteluista ja kättelimme. Puhuimme sinä iltana hyvin avoimesti. Oli paljon yhteistä kosketuspintaa”, Maria sanoo.
Hänen veljensä oli sairaana, ja Mikael oli toipumassa omasta eturauhassyövästään.
”Puhuimme sairauksista ja kuolemasta ja välillemme syntyi heti luottamus”, Maria muistaa.

Seuraavana päivänä Maria lähetti toimitusjohtajalle sähköpostia, jossa kiitti illasta ja kehui, että harvoin on 80-vuotiasta juhlittu näin mallikkaasti.
Mikael Jungner sanoo suhteen alkua hidastaneen työpaikan käyttäytymiskoodit. Hän oli esimies, Maria oli tv-kuuluttajana hänen alaisensa. Oli mietittävä, mikä oli soveliasta käytöstä, mikä ei. Soveliasta oli vaihtaa aluksi asiallista sähköpostia.
Sitten Maria lähetti viestin, jossa kertoi veljen kuolleen lokakuun ensimmäisenä päivänä. Mikael tarttui puhelimeen ja soitti.
”Lähdimme yhdessä hampurilaiselle, ja itkin autossa. Veljen hautajaiset olivat kolmen päivän kuluttua. Mikael halasi ja toivotti voimia.”
Alkuaikojen tunnelmat olivat hauraat.
”Toisen näki niin suojaamattomana, että suhteemme oli aito ja avoin heti alusta alkaen. Siinä ei ollut mitään näyteltyä. Näki sen, mitä toisen sisältä löytyy, ja siitä syttyi voimakas rakkaus”, Mikael Jungner sanoo.

Hän kuvailee molempia nopeiden ratkaisujen ihmisiksi. Päätös muuttaa yhteen oli kummallekin itsestään selvä.
”En olisi voinut kuvitella jatkavani elämääni ilman Mikaelia. Sellaista mahdollisuutta ei vain ollut. Olin 32-vuotias ja etsinyt vuosikaudet tätä miestä. Tiesin hyvin nopeasti hänet tavattuani löytäneeni ihmisen, joka oli osa minua ja johon minä kuuluin. Olen myös fatalisti ja uskon, ettei omaa kohtaloaan vastaan voi pyristellä”, Maria sanoo.
Sen jälkeen asiat etenivät nopeasti.
”Intohimoa oli päässyt alkuaikoina kertymään niin, että kun se viimein purkautui, olimme nopeasti varmoja siitä, mitä halusimme. Marraskuun lopulla asuimme jo yhdessä”, Mikael sanoo.
”Kun räjähti, niin räjähdys oli mieletön”, Maria lisää.

Teksti Pirjo Houni Kuvat Anna Huovinen