Tämän me hänestä tiedämme: Hallinto- ja kuntaministerin pesti on tuulinen. Mari Kiviniemi on saanut osakseen kovaakin ryöpytystä kunta- ja palvelurakenneuudistusta ajaessaan.
– Valtaapitäviä täytyy saada arvostella, joten arvostelun sietäminen kuuluu poliitikon työhön. Silloin, kun arvostelu kohdistuu persoonaan, se tuntuu hämmentävältä ja jopa inhottavalta.
Nyt Kiviniemi on ehdolla keskustan puheenjohtajaksi, pestiin, joka voi johtaa pääministerin paikalle. Terävimmälle huipulle. Urallaan hän on saavuttanut jo paljon.
– Mikään ei ole tullut tuosta vain lasketellen. Kaikkeen olen pannut itseni likoon. Poliittisella uralla olen kokenut takaiskujakin. Olen hävinnyt vaaleja ja pudonnut puolueen varapuheenjohtajan paikalta, Mari Kiviniemi sanoo.
Tällainen hän on poliitikon roolin takana:
Mari Kiviniemi syntyi ja asui kuusi ensimmäistä vuottaan Seinäjoella. Agronomivanhemmat saivat neljä lasta. Terhi-esikoisella ja Marilla on vain vuoden ikäero.
– Sisarusten, erityisesti isosiskon, merkitys oli suuri. Kasvoimme yhdessä ja teimme kaiken yhdessä.
Kun esikoinen aloitti koulun, perhe muutti Jalasjärvelle Ala-Vallin kylään. Vanhemmat ryhtyivät viljelemään isän kotitilaa ja perustivat broilerikanalan.
Kuusivuotias Mari oli kateellinen isosiskolle, joka pääsi kouluun tekemään kaikkea kivaa. Kotona ei tuntunut olevan mitään tekemistä.
– Pitkästyin ja taisin olla äidille oikea maanvaiva.
Onneksi pieni kyläkoulu oli joustava. Mari pääsi toisinaan kuunteluoppilaaksi alakoululaisten luokkaan ja sai omia pikku tehtäviäkin.
– Olisin halunnut kouluun joka päivä, ja siitä tuli hirveä poru kotona. Olin utelias ja kiinnostunut asioista, luin ja kuuntelin – suorastaan imin tietoa.
Kotitilan perheyrityksen töihin osallistuivat lapsetkin. Kanalassa he auttoivat hallien kalustamisessa, ruokintalaitteiden pesussa ja untuvikkojen vastaanotossa.
– Ne olivat siistejä sisähommia. Autoin vanhempia myös katsomalla pikkusisarusten perään. Kun pikkusiskoni Kati syntyi, olin kahdeksan. Vauvan hoito tuli tutuksi.
Reipas show-tyttö
Lapsena Terhi tuuppasi pikkusiskon eteensä, jos piti puhua vieraille tai asioida kaupassa.
– Taisin olla luonnostaan rohkeampi ja aktiivisempi.
Mari soitti pianoa ja huilua sekä lauloi kuorossa. Hän voimisteli, kokeili yleisurheilua ja toimi yhden kesän pikkuisten uimaopettajana.
– Kuorolaulusta nautin, koska se on sosiaalista toimintaa. Olen ollut Saksassa vaihto-oppilaana ja opiskelemassa. Molemmilla kerroilla menin heti kuoroon: se oli hyvä tapa saada samanhenkisiä ystäviä. Minun on helppo tutustua ihmisiin. En silti ole tyyppi, joka heti kertoo kaiken itsestään.
Esiintymiskokemus karttui nuorisoseuran juhlissa ja oman kylän pikkujouluissa.
– Tykkäsin esiintymisestä, vaikka se jännittikin. Kerran Jalasjärven seurakuntatalon takahuoneessa mietin, miksi minun pitää ottaa esiintymisestä tällainen stressi. Soittaminen tuntuu kuitenkin kivalle.
Ministeri sanoo, että esiintyminen jännittää yhä – mutta vain isoissa tilanteissa. Rutiini alkaa olla melkoinen.
– Pieni jännitys ei haittaa, kun on hyvin valmistautunut. Kaikki suoritukset sujuvat paremmin, kun aistit ovat hereillä.
Vuosi ulkomailla toi rentoutta
Maalla asuessa oppi suvaitsevaisuutta. Kaikista pidettiin huolta, kylähullut ja akateemiset mahtuivat samaan yhteisöön.
– Se on asenne, jonka soisi leviävän kaikkialle.
Kiviniemillä puhuttiin usein politiikasta ja yhteiskunnan epäkohdista. Se oli luonteva osa arkipäivää. Lopullisen kipinän vaikuttamiseen antoi vaihto-oppilasvuosi Saksassa.
– Näin toisen maan käytäntöjä ja katsoin omaa yhteiskuntaamme erilaisin silmin. Sain sopivasti etäisyyttä ja päätin, että voisin lähteä politiikkaan.
Mari Kiviniemi kävi eri puolueiden ohjelmat läpi, mutta kotoa periytynyt keskustalaisuus voitti.
– Minulla oli yleviä tavoitteita: halusin edistää oikeudenmukaisuutta ja puolustaa tasa-arvoa. Halusin tehdä keskustasta modernimman puolueen. Tunsin aatteen taustat, mutta ulospäin puolue näyttäytyi minulle liian vanhoillisena.
Vaihto-oppilasvuodesta oli muutakin iloa.
– Opin relaamaan. Sitä ennen halusin hoitaa kaikki harrastukset ja opinnot paremmin kuin täydellisesti.
Taloustieteet kiinnostivat, ja valinta kauppakorkean ja valtiotieteellisen välillä oli helppo.
– En halunnut juosta rahan perässä vaan valitsin yhteiskunnallisemman painotuksen. Kansantaloustiede tuntui sopivalta.
Yliopistoaikoinaan Mari Kiviniemi palasi taas Saksaan lukukaudeksi.
– Silloin opiskelin enemmän elämää kuin kansantaloustiedettä.
Mistä rakastuminen johtuu?
Opiskeluaikana Mari Kiviniemi toimi Nuoren Keskustan Liiton hallituksessa. Vuoden 1991 vaaleihin NKL teki oman kampanjan, jonka suunnitteli erään Juha Louhivuoren mainostoimisto.
– Bongasin Juhan heti, kun näin hänet.
Valitettavasti pitkänhuiskean, hauskan miehen sormessa kiilteli vihkisormus. Oli tyydyttävä yhteistyöhön vain mainoskampanjan merkeissä.
Kohtalo astui peliin kaksi vuotta myöhemmin, kun Mari meni serkkunsa kanssa elokuviin. Juha ilmaantui samaan näytökseen yksin ja ilman sormusta. Hän pyysi saada liittyä seuraan. Elokuvan jälkeen käytiin yksillä oluilla, ja seuraavana päivänä Louhivuoren puhelin soi.
– Tuli sellainen olo, että tämä kuvio pitää katsoa heti. Tuleeko tästä mitään vai eikö tule? Onneksi siitä tuli. Ensimmäisten treffien jälkeen emme juuri öitä erossa viettäneet.
– Rakastumisessa on vaikea sanoa, mistä kaikki johtuu. Heti alussa vain kokee tulleensa kotiin ja löytäneensä samanhenkisen ihmisen. Juha on minua 13 vuotta vanhempi. Hän näyttää niin nuorelta, että kukaan ei koskaan kysy ikäeroamme! Mari Kiviniemi hymyilee.
Kiviniemen-Louhivuoren perhe viihtyy paljon kotosalla: Taka-Töölön-asunnossa valmistui juuri remontti. Kesäisin vietetään aikaa Juhan suvun kesäpaikassa. Yhteinen alkava harrastus on metsästys, ja molemmat nauttivat ruuanlaitosta.
– Kun muutimme yhteen, huomasimme, ettei kumpikaan osaa tehdä kastikkeita. Yksivuotishääpäivälahjaksi annoin miehelleni kastikekurssin. Kaksivuotishääpäivälahjaksi ostin hänelle hirvikiväärin. Ne ovat olleet avioliittomme parhaat investoinnit, Mari Kiviniemi virnistää.
Yhteinen metsästysharrastus tuskin aktivoituu kunnolla, ennen kuin lapset ovat maailmalla. Nyt jokainen liikenevä hetki vietetään perheen ja lasten kanssa.
– Ministerivuosinani Juhalla on ollut enemmän vastuuta kodista ja lapsista, mutta pyrin pitämään lomani silloin, kun lapsilla on koulusta vapaata.
Kymmenvuotias Antti käy kolmatta luokkaa. Hanna täyttää kohta 13 ja on kuudennella.
– Elämässä jostakin pitää aina luopua. Oli minullakin haaveissa kolmas lapsi, mutta tajusin, että tähän työmäärään sitä ei voi sovittaa. Jos haluaa isomman perheen, pitäisi valita toisenlainen ura. Tietysti aviomiehelläkin on jotain sanottavaa: hänellähän on jo neljä lasta.
Kun Mari ja Juha tapasivat, Juhan pojat Verneri ja Valtter olivat juuri aloittaneet koulun. Nyt he ovat omillaan asuvia yli parikymppisiä.
– Tilanne ei tuntunut erikoiselta. Juha oli jo eronnut ja asui yksin, joten en tullut sekoittamaan mitään kuviota. Kun lapset eivät olleet omia, tilanteeseen meni tietämättömän tyyneydellä.
Mari Kiviniemi kehuu Valtteria ja Verneriä upeiksi nuoriksimiehiksi.
– Meillä on hyvät välit. Valtter asuikin kolme vuotta meillä, kun hän tuli Helsinkiin lukioon. Poikien murrosiästä pääsimme Juhan kanssa helpolla. Pitää nostaa hattua Juhan ex-vaimolle: hän joutui ottamaan isommat kapinat vastaan, meillä oltiin vieraskoreita.
Tyttären meikkilaukulla
Mari Kiviniemi ei epäröinyt asettumista ehdolle Keskustan puheenjohtajaksi. Osaamisesta homma ei ainakaan jää kiinni.
Kiviniemi tiedetään politiikan kentällä päättäväiseksi asiaihmiseksi.
– Kun tietää olevansa oikeassa, on helppo toimia asian eteen ja silloin kestää kritiikkiäkin. Selkeä näkemys auttaa argumentoinnissa.
Mari Kiviniemi vitsailee politiikan pitäneen hänet pitkään nuorena. Pian 42-vuotias ministeri on monen puheissa edelleen ”nuori nainen”. Nimittääkö kukaan kolme vuotta nuorempaa Jyrki Kataista nuoreksi mieheksi?
– Kolme vuotta kuntaministerinä on ollut hienoa aikaa. Olin kauppakassit kädessä tulossa kotiin, kun Matti Vanhanen soitti ja tarjosi minulle ulkomaankauppaministerin tehtävää. Kysyin, onko pakko. Eikö olisi mitään muuta? Jatkuvaa matkustelua ei kestäisi perhe enkä minä. Valitsin ilomielin hallinto- ja kuntaministerin työn.
Kiviniemen mielestä joskus liioitellaan sitä, miten paljon politiikka vie aikaa. Aiemmin poliitikon työ perustui enemmän fyysiseen paikallaoloon. Nyt tiedonvälitys on nopeutunut, ja ihmiset tavoittaa helpommin.
– Työn ja perhe-elämän sopu on mahdollista. Se vaatii päättäväisyyttä: työt pitää yrittää sovittaa muun elämän lomaan. Joskus, kun ei ole iltamenoja, voisi jäädä työhuoneeseen lukemaan papereita. Lähden kuitenkin aina kotiin, ja paperit tulevat mukana. Voin lukea ne kotona, viimeistään lasten mentyä nukkumaan.
Ministeriä naurattaa, miten elämä muuttuu lasten varttuessa. Sen huomaa pienissäkin asioissa.
– Eilen kerroin kollegoille valtioneuvoston aulassa, että tähän on tultu: käytän meidän Hannan huulikiiltoa.
Kävi niin, että töihin lähtiessään äiti huomasi huulikiillon olevan lopussa. Tytär tuli apuun ja leväytti esiin arsenaalinsa.
– Eihän tuon ikäisellä paljon muita meikkejä vielä olekaan, mutta huulikiiltoja oli parikymmentä sävyä.
Tyttären ja äidin suhde on läheinen.
– Hanna on kiltti tyttö, mutta teatraalisempi ja temperamenttisempi kuin itse olin murrosiässä.
Äidin sairaus lähensi
Marin vanhemmat ovat tällä viikolla taas Helsingissä kyläilemässä, ja hän itse oli toissapäivänä lapsenvahtina siskon tyttärelle. Perhe pitää tiiviisti yhtä. Sitä ovat lähentäneet äidin vakavat sairaudet. Kun vanhimmat tytöt olivat ala-asteella, äidillä epäiltiin pahaa syöpää.
– Se oli ahdistavaa aikaa koko perheelle. Syövän sijaan hänellä oli rauhastuberkuloosi – vakava sairaus sekin, mutta ei tappava.
Myöhemmin äiti sairastui syöpäänkin mutta on selättänyt sen.
– Muuten läheiseni ovat pysyneet terveinä, joten olen ollut onnekas. Kaikkea ei elämässä voi saada, mutta minulla on ollut enimmäkseen hyvä tuuri.
Teksti Anu Kylvén Kuvat Joonas Brandt
