Kun suloisesta vauvasta kasvaa hankala murkku

Vauvan syntyminen koetaan useimmiten elämän merkittävimpänä asiana. Vauvaa katsellessaan äiti ja isä voivat kokea olevansa suuren ihmeen äärellä, ja monesti he pitävät lasta yhteisen rakkauden täyttymyksenä.

Arki lapsen kanssa herättää kuitenkin myös ristiriitaisia tunteita. Vauva vie alkuun kaiken huomion. Äidin fyysinen ja henkinen toipuminen synnytyksestä voi kestää kauan. Vauva voi olla itkuinen, ja öitä valvotaan. Kummallekin puolisolle tilanne on uusi ja hämmentävä.

Tuore isä kokee uuden vastuun suurena ja vaikeana. Oman ajan puute huolestuttaa molempia. Voi tulla riitaa siitä, kuinka vauvan hoidosta kannetaan yhteinen vastuu.

Vauva-ajan hellyysvaje

Kun lapsi syntyy perheeseen, on aika luoda uudenlainen parisuhde. Yhteiselämän nostaminen uudelle tasolle ei kuitenkaan usein onnistu molempia tyydyttävällä tavalla.

Lapsen tulo edellyttää vanhempien henkistä kasvamista nimenomaan äidiksi ja isäksi, mutta samanaikaisesti olisi tärkeää ylläpitää puolisoiden keskinäistä
läheisyyttä.

Terveydenhoitaja Minna Reinholmin tutkimuksen mukaan monessa parisuhteessa kärsitään vauva-aikana ”hellyysvajeesta”. Intiimin läheisyyden vähäisyyteen ei useinkaan puututa riittävästi ja se voi johtaa kireään ja kaunaiseen ilmapiiriin.

Kumpikaan ei oikein osaa koskea toista, eikä kenties edes sanoa mitään kaunista siinä pelossa, että sen ”pitää” johtaa seksiin. Suhteesta voi joskus loppua lähes kaikki ystävällinen vuorovaikutus. Ollaan väsyneitä, ärtyneitä, mökötetään ja tiuskitaan.

Tilanne ei korjaudu itsestään, vaan siihen tulee tarttua tietoisesti. Kireässä ilmapiirissä vauva ei saa tarvitsemaansa turvallisuutta ja rauhaa, ja vanhemmat ovat vaarassa ajautua kiukkukierteeseen.

Edes toisen puolisoista on oltava se rohkea, joka alkaa muuttaa askelkuvioita ja ottaa esille asioita uudella tavalla, lakkaa syyttämästä toista ja puhuu omasta puolestaan. Tarvitaan siis kykyä rauhoittaa itseään ja puhua tyynesti toisen kanssa. Se on kypsän aikuisuuden merkki.

Muutos voi tulla esiin sanojen tasolla esimerkiksi seuraavasti:
”Anteeksi, että olen ollut töykeä sinua kohtaan. Olen onnellinen lapsestamme ja mietin, miten voimme helpottaa elämäämme, kun tämä tilanne on raskas meille molemmille.”
”Toivon, että pidät minua lähelläsi, mutta en vielä halua seksiä. Haluan, että olemme muuten lähekkäin ja pidämme toisiamme hyvänä.”
”En halua tämän hajottavan suhdettamme; samalla pelkään, että sinä lähdet ja jään yksin vauvan kanssa.”
”Kun olen kiukkuinen, en ole kiukkuinen sinulle. Olen vain väsynyt tähän tilanteeseen. Yritän hillitä itseäni paremmin.”
”Kerro, miten voisin olla enemmän mukana vauvan hoidossa. En varmaan tule ajatelleeksi, mitä kaikkea sinä teet täällä päivisin, ja öisinkin.”

Uudessa tilanteessa on antoisaa laajentaa näkemystä seksuaalisuudesta, koska parisuhteen jatkuessa tarvitaan uudenlaista seksielämää. Erityisen tärkeää on löytää ei-genitaalinen rakastelu koko laajuudessaan ja kauneudessaan. Se ei ole vaihtoehto varsinaiselle seksille, vaan osa seksuaalisuuden ymmärtämistä moninaisena ja muuttuvana sidostekijänä parisuhteessa. Se on puolisoiden välistä lämpöä, arvostusta, kunnioitusta ja kosketusta erilaisin sanoin ja teoin.

Parhaimmillaan puolisoiden välisen rakkaussuhteen tietoinen kehittäminen auttaa luomaan pohjan, jonka avulla kohdataan perheen laajenemisen ja ruuhkavuosien tuomat haasteet.

Elämää murkun kanssa

Lapsen murrosikä tulee monelle vanhemmalle suurena yllätyksenä, vaikka siitä teoriassa tietäisikin paljon. Mukavasta lapsesta voi kuoriutua ärsyttävästi käyttäytyvä nuori.

Moni vanhempi hämmästyy sitä, minkälaiseen tunnekuohuun hän voi joutua suhteessa murrosikäiseen lapseensa.

Nuoret osaavat käyttää ”täsmäaseita” vanhempiaan kohtaan. Lapsilla on kyky nähdä vanhemmissaan ne ominaisuudet, joiden kanssa nämä eivät ole sovussa ja tuoda niitä esiin käyttäytymisellään. Vanhempia kritisoidaan, mitätöidään ja hävetään.

Murrosikäisen omat fyysiset ja henkiset muutokset ovat suuria ja selittävät myrskyjen syntymisen. Oman seksuaalisuuden hämmentynyt kohtaaminen, epävarmuus omasta osaamisesta ja selviämisestä vaikuttavat aina murkkuun. Kapina vanhempia vastaan on jollain tavalla välttämättömyys. Silti aikuisen tulee laittaa rajoja lapsen käytökselle esimerkiksi sen suhteen, miten vanhemmille puhutaan ja miten vapaasti lapsi voi olla, tulla ja mennä.

Vanhemmilla on suurenmoinen ja tuskallinen mahdollisuus lisätä itsetuntemustaan lastensa kautta. Olenko oikeasti aikuinen vai menenkö samalle tasolle lapsen kanssa: Miten puhun? Miten kiitän ja kannustan? On tärkeää muistella omaa murrosikää: Mitä itse kaipasin ja tarvitsin silloin? Missä vanhempani olivat taitavia, missä he epäonnistuivat?

Tunnesuhteen säilyttäminen

Olipa tilanne kuinka tiukka tahansa, pyrkimyksenä tulee olla mahdollisimman lämpimän tunnesuhteen säilyttäminen lapseen. Lapset muistavat hämmästyttävän hyvin ne katseet, joilla vanhemmat ovat katsoneet heitä: arvostavasti ja lämpimästi vai kiukkuisesti ja tuomitsevasti. Toinen tärkeä muistisääntö on: Älä jätä lapsiasi liiaksi yksin vaille fyysistä ja henkistä läsnäoloa! He ovat emotionaalisesti lapsia, vaikka voivat näyttää aikuisilta.

Lapsiperheen arki voikin olla iso rasitus parisuhteelle. Kumpikin puolisoista tarvitsee omanlaistansa tukea toiselta. Kun toinen on erityisen ärtynyt, rauhallisempi ottaa vetovastuun. Haasteena on pitää huolta omasta tilasta ja keskinäisistä suhteista. Syyttelyllä ei päästä eteenpäin; parempaa on pohtia yhdessä, mikä on kummankin vastuu asioista.

Yleensä äidit ovat isiä enemmän huolissaan vähän kaikesta. Isän ei tällöin pitäisi vähätellä äidin huolta, oikea mittakaava on silti hyvä löytää.

Kaiken tämän keskellä voi tapahtua kyllästymistä arkeen ja samalla puolisoon. Kumpikin saattaa kysyä: Mitä uutta kaipaan omaan elämääni? Missä on minun oma aikani? Kummallakin on yhtäläinen vastuu sekä kodin ilmapiiristä että parisuhteen sujumisesta. Oleellinen kysymys on, miten vaalitaan keskinäistä rakkautta, iloa ja kiitollisuutta perheestä ja toinen toisesta.

Usein huomio kiintyy siihen, mikä on ongelmallista. Vastapainoksi on syytä alleviivata sitä, mikä on hyvin ja toimii. Lapsiperheen arjen kokeneet tietävät, että vaikka sitä on vaikea joinain hetkinä uskoa, pahimmat myrskyt menevät kuitenkin ohi.