Kirjailija Leena Lehtolainen innostui ruuanlaitosta jo pikkulikkana Pohjois-Karjalassa. Outokummussa kasvaneen Leenan naapurin mummo näytti, miten karjalanpiirakat tehdään.
Kiinnostus ruuanlaittoon on jatkunut siitä asti, ja Leena Lehtolainen valmistaa edelleen melkein joka päivä perheelleen illallisen kello kuudeksi.
”Koska työskentelen kotona, ruuanlaitto sujuu helposti”, Leena kertoo puutarhassaan Inkoossa.
”Arkisin laitan peruskotiruokaa hieman muunneltuna. Viikonloppuisin valmistan mielelläni pääruuan lisukkeineen tai jopa kolme ruokalajia. 19-vuotias esikoinenkin tulee usein viikonloppuna syömään.”
Perheen 16-vuotias kuopus asuu vielä kotona. Nuoret miehet ovat äidin mukaan lihansyöjiä.
”Itse söisin lähinnä kasvisruokaa, mutta valmistan toki myös lihaa ja kalaa. Perhe syö kiltisti kaikkea”, Leena sanoo hymyillen.
Ainoastaan rusinoista kukaan ei pidä, ja ne jätetään itämaisista ruuista pois.
”Vaikka äyriäiset ja toscanalainen keittiö ovat suuria suosikkejani, pidän myös suomalaisesta arkiruuasta. Esimerkiksi ohrauunipuuro on todella hyvää.”
Ruoka on poliittinen valinta
Leena Lehtolainen tunnetaan sieniruuistaan, ystävät muistavat varsinkin suppilovahverokeiton ja mustavahakasleipäset. Välillä Leena järjestääkin isot päivälliset; ruokapöydän ääreen mahtuu kaksitoista henkeä.
”Myös porukalla kokkaaminen on mukavaa, olen hyvä organisoimaan työt keittiössä”, Leena kertoo.
Leenan aviomieskin pärjää ruuanlaitossa hyvin. Vanhempi poika erikoistui jo 12-vuotiaana kakkujen leipomiseen, koska Leena ei jälkiruokia juuri tee.
Tämänkertainen menu syntyi syksyisiin juhliin. Suppilovahvero-kaalikeitto sopii isollekin vierasmäärälle.
”Kaali on siitä hyvä raaka-aine, että se on edullisen hintansa vuoksi kaikille mahdollinen”, Leena sanoo.
Hampputofun Leena on löytänyt Inkoon lähiruokafestivaaleilta.
”Tofuvartaita tuli grillailtua kesällä paljon. Ne pääsivät myös elokuussa ilmestyneeseen kirjaani Oikeuden jalopeura, jossa perustetaan trendikäs luomukotiruokaravintola”, Leena kertoo.
Jälkiruuaksi Leena valitsi puolukkakiisselin ja munajuuston, sillä juustot ovat hänen suuri paheensa.
”En ole makean ystävä, mutta puolukkakiisseli sopii erityisen hyvin syksyyn.”
Ruokaan liittyy nykyisin poliittisiakin valintoja, esimerkiksi tomaatista on tullut vaikea kysymys. Ostaako talvella ulkomaalaisia, tänne lennätettyjä, vai kotimaisia, kasvihuoneessa kasvatettuja tomaatteja?
”Minä ostan kyllä kotimaisia. Maidot ja jogurtit pyrin ostamaan luomuna. Valmiiksi marinoituja kanasuikaleita en osta koskaan, kokonaisen jyväbroilerin kilohinta onkin edullisempi. Poroa ostan pohjoisesta suoraan tuottajalta ja lammasta ja kyyttöä Tammisaaresta”, Leena Lehtolainen kertoo.
Ruokapiirin perustamisestakin on ollut puhetta. Länsi-Uudellamaalla on syntynyt oikea slow food -liike.
”Se mietityttää, eriytyykö ruokakulttuuri sen mukaan, millaiseen ruokaan ihmisillä on aikaa ja varaa. Yhteiskunnan eriarvoistuminen näkyy tässäkin asiassa. Leipäkin on Suomessa todella kallista.”
Toisaalta hyvääkin ruokaa saa halvalla, esimerkiksi siitä käy kaali. Leena Lehtolainen yrittää ajatella myös ruuan terveellisyyttä.
”Sienet pitää mielestäni silti paistaa voissa. Kasviksia ja marjoja käytän paljon, mutta niitä voisi käyttää vieläkin enemmän. Esimerkiksi mustikan terveyshyödyt ovat huimat.”
Luovaa ruuanlaittoa
Ruuanlaitossa Leena Lehtolaista viehättää sen luovuus. Hän on kokkina ennen kaikkea kokeilija.
”Kehittelen reseptejä omasta päästä; mietin olisiko tällaisessa mitään järkeä. Aina kokeilut eivät tietenkään onnistu”, Leena kertoo.
Lisää taitoa hän toivoisi lähinnä kalankäsittelyssä. Myös vanhanaikaista hapanta ruisleipää olisi mukava osata leipoa. Keittiössä ei harmita mikään muu kuin jälkien siivoaminen.
”Selviän sujuvasti jopa porsaan sydämen ja munuaisten pilkkomisesta kissoille, hajusta huolimatta.”
Kirjailijalle ruuanlaitto on hyvä tapa työstää mielessä pyöriviä asioita.
”Se auttaa ajatusprosessia. Pää on jossain muualla, kun teen ruokaa. Toki ruokalistat pitää silloin suunnitella etukäteen.”
Leenan keittiössä on lehdistä leikattujen reseptien kaaos, josta kukaan muu ei löydä mitään.
”Keittokirjoja luen mielelläni, varsinkin jos niissä kerrotaan ruokakulttuurista tai -muistoista. Silloin ne avaavat kokonaan uusia maailmoja”, kirjailija sanoo.
Leena Lehtolaisen syksyinen menu
4–6 ruokailijalle
Suppilovahvero-kaalikeitto
2 dl kuivattuja suppilovahveroita tai sama määrä tuoreita
1 kg kaalia
2 rkl luomuvoita tai rypsiöljyä
2 keltasipulia
5 valkosipulinkynttä
noin 1 l vettä, johon lasketaan sienien liotusliemi
sienifondia pullon ohjeen mukaan
1 dl esikypsennettyjä ohrahelmiä
10 maustepippuria
rouhittuja juustokuminan siemeniä maun mukaan
1 tl kuivattua meiramia tai muutama oksa tuoretta
Pane kuivatut suppilovahverot likoamaan tai paista tuoreita sieniä pannulla niin, että neste lähtee pois.
Suikaloi kaali ja pehmitä sitä kattilassa omassa liemessään kunnes se on puolikypsää. Lisää voi tai öljy sekä silputut sipulit, valkosipulinkynnet ja tuoreet tai liotetut ja valutetut sienet, kuullota.
Lisää sienten liotusliemi, vesi, sienifondi, ohrahelmet ja mausteet. Tuore meirami lisätään vasta aivan lopuksi. Keitä haluamaasi kypsyysasteeseen. Kaalissa ja ohrassa on hyvä olla vähän purutuntumaa.
Vinkki: Keitosta saa ruokaisamman lisäämällä siihen poron- tai lampaanlihaa.
Hamppu-tofuvartaat
Marinadi:
2 dl seesamiöljyä
4 silputtua punaista chiliä
½ tl suolaa
ripaus ruokosokeria
Vartaisiin:
540 g maustamatonta hampputofua
2 punaista paprikaa
4 salottisipulia
Kastike:
kokonainen valkosipuli
400 g maissinjyviä
suolaa
mustapippuria
Lisäksi:
varrastikkuja
2 ½ dl hirssisuurimoita
Sekoita marinadin ainekset. Kuutioi tofu. Marinoi 2–4 tuntia.
Paloittele paprikat ja lohko salottisipulit. Valuta tofu ja laita vartaisiin paprikoiden ja salottisipulin kanssa. Grillaa uunissa tai grillissä kypsiksi, noin 10 minuuttia.
Kypsennä kokonainen valkosipuli pehmeäksi uunissa tai mikrossa. Kypsennä maissinjyvät ohjeen mukaan
lähes kypsiksi. Kuori valkosipuli ja soseuta kynnet maissinjyvien kanssa esimerkiksi tehosekoittimessa. Lisää tarvittaessa tilkka vettä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna mutta älä keitä.
Höyrytä hirssisuurimot kypsiksi, tarjoile vartaiden ja maissikastikkeen kera.
Puolukkakiisseliä ja munajuustoa
1 l laimeaa puolukkamehua
4 rkl perunajauhoja
1 rkl puolukkalikööriä
7 ½ dl kevyesti survottuja puolukoita
⅘ dl sokeria
½ tl vaniljasokeria
½ tl kanelia
½ tl neilikkaa
noin 50 g munajuustoa ruokailijaa
kohden
Sekoita vispilällä kattilassa puolukkamehu, perunajauhot ja likööri. Kuumenna kunnes seos saostuu ja kiehahtaa. Lisää marjat, sokeri ja mausteet, kääntele ainekset sekaisin, mutta älä enää vispaa. Jäähdytä.
Jos teet kiisselin vain aikuisille, voit lisätä liköörin vasta kiehumisen jälkeen.
Lusikoi kiisseli jälkiruokakulhoihin. Leikkaa munajuusto kauniiksi viipaleiksi ja asettele kiisseliannosten päälle. Ripottele halutessasi juustoviipaleille kiisselin austeita ja tarjoile.
