Kirjailijan keittiössä: Johanna Sinisalo

Kirjailija Johanna Sinisalon kotona syödään arkisin lähinnä kasvisruokaa. Silti Sinisalo on sekasyöjä.

”Lihan hinta pidetään tehotuotannolla keinotekoisen alhaalla, ja ihmiset syövät aivan turhan paljon lihaa. Itse syön lihaa silloin tällöin, ja mieluummin lajinmukaista elämää viettäneen eläimen lihaa, vaikka se olisikin vähän kalliimpaa.”

Johanna Sinisalo kutsuu itseään hifistelijäksi ruuan suhteen. Ruuan alkuperä ja eettiset näkökohdat ovat tärkeitä. Sinisalon mielestä eläinten äärimmäinen kaltoinkohtelu on ”lähtenyt lapasesta”.

”Syyskuussa ilmestyvä romaanini Enkelten verta käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta. Eläinoikeusteema on siinä keskeinen”, hän kertoo.

Johannan suunnittelema kesämenu koostuu pääosin kasvisruuista, sillä kasvissesonki on nyt parhaimmillaan.

”Nämä ruuat ovat sorbettia lukuun ottamatta yksinkertaisia tehdä, ja ainesten määriä on helppo muuttaa vierasjoukon mukaan. Ruuan valmistaminen yhdessä grillin äärellä on mukava tapa seurustella. Grillatahan voi muutakin kuin lihaa tai makkaraa.”

Mansikkasalsa sopii halloumi-juustoon, sillä mansikan makeus ja pieni happamuus taittavat halloumin suolaisuutta; kontrastit ruuassa miellyttävät. Tabbulen ainesosia puolestaan voi muunnella sen mukaan, mitä kasviksia ja yrttejä kotoa löytyy.

Munakoisoreseptin Johanna on päätellyt italialaisen baarin tarjoaman alkupalalautasen annista. Kesken patikkaretken nautittu annos maistui taivaallisen hyvältä.
”Puolivahingossa tästä tuli menu, joka sopii suurelta osin myös vegaaneille.”

Sesonkisyöminen kunniaan

Johanna Sinisalolle sesonkisyöminen on tärkeää. Osa vaikkapa uusien perunoiden ja mansikoiden viehätyksestä perustuu siihen, että niitä saa harvoin.

”En ymmärrä, miksi niitä pitäisi syödä sesongin ulkopuolella. Myös ulkomaisia hedelmiä syön mieluiten silloin, kun ne ovat lähtömaassaan parhaimmillaan.”
Sinisalo matkustelee paljon ja tutustuu mielellään eri maiden keittiöihin. Thaikeittiö ilahduttaa raikkaudellaan ja keveydellään; Pohjois-Italiassa kasvisten käyttö on erityisen monipuolista.

”Arvostan autenttista cucina poveraa, ’köyhää keittiötä’, joka ei ole makujensa puolesta lainkaan köyhä”, Sinisalo toteaa hymyillen.

Ehdoton suosikki on kuitenkin libanonilainen keittiö. Libanonissa Sinisalo ei ole käynyt, mutta jo Lontoossa riittää valinnanvaraa Lähi-idän ruokaa tarjoavien ravintoloiden suhteen.
”Puhtaat, voimakkaatkin maut viehättävät minua. Lähi-idässä liha on harvoin pääosassa; kasvisruokien ohella maistellaan vaikkapa pieniä kana- tai lammasvartaita.”

Sinisalo pitää myös yksinkertaisesta, perinteikkäästä suomalaisesta ruuasta.
”Esimerkiksi silli ja peruna on fantastisen hyvä ruoka. Myös hyvin tehty läskisoosi on mainiota.”

Kolmen sisaren kilpailu

Johanna Sinisalo kiinnostui ruuanlaitosta jo lapsuudenkodissaan, sillä vanhemmat kiinnittivät paljon huomiota ruokaan ja sen valmistukseen. Siitä ruuanlaitto jatkui luontevana harrastuksena. Yhä edelleen ruoka yhdistää Johannaa ja hänen vanhempiaan ja kahta siskoaan.

”Kokoonnumme aina juhannuksena vanhempieni kesäpaikkaan, ja me tyttäret huolehdimme ruuanlaitosta kukin vuorollamme yhden päivän ajan. Siitä on tullut vähän keskinäistä kilpailuakin”, Johanna naurahtaa.

Johannan oma, jo aikuinen tytär on myös erinomainen ruuanlaittaja. Tampereen Pispalan-kodissa pääasiallinen kokki on kuitenkin Johanna itse, mutta makumieltymykset jaetaan miehen kanssa.

”Arkisin teen esimerkiksi ison pataruuan tai keiton kasviksista, ja syömme sitä useamman päivän. Viikonloppuisin valmistan useimmiten kalaa, mutta joskus myös lammasta, riistaa tai luomulihaa.”

Terveysnäkökohtakin on mielessä; ruuanlaitossa käytetään useimmiten kasvisrasvoja ja valkoisen viljan sijasta aina täysjyväviljaa.

”Kasvispainotteinen arkiruoka on jo sinänsä kevyttä, ja sen lisäksi edullista.”
Jälkiruuat eivät ole Johannalle ykkösasia, makeita leivonnaisia hän ei harrasta lainkaan. Sen sijaan vaahdot, mousset ja kohokkaat, joissa on ilmaa ja tuoreita hedelmiä, miellyttävät.

”Kiinnostus ruokaan on minusta jopa jonkinlainen vedenjakaja; olisi vaikea kuvitella elävänsä ihmisen kanssa, joka ei yhtään välittäisi, mitä suuhunsa laittaa. Puolisoni on yleensä keittiössä assistentti, jolle ulkoistan vaikkapa pikkutarkat vihannesten silppuamiset, mutta kyllä hän itsekin osaa tehdä erinomaista ruokaa.”

Kesän paras kasvismenu
4–6 ruokailijalle

Halloumia ja mansikkasalsaa

2 dl kypsiä kotimaisia mansikoita
2 tl balsamiviinietikkaa
1 tl roseepippuria
pari kierrosta mustapippuria myllystä
2 rkl silputtua tuoretta basilikaa
1 rkl hunajaa
1 pkt halloumi-juustoa

Leikkaa mansikat pieniksi kuutioiksi ja sekoita balsamiviinietikan, pippureiden, basilikan ja hunajan kanssa. Laita hetkeksi kylmään maustumaan.
Leikkaa juusto vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Grillaa juustoviipaleet kauniin ruskearaidallisiksi. Jaa viipaleet lautasille ja lusikoi päälle salsaa.

Munakoisoa Uccellin tapaan

2 suurta tai 3 pientä munakoisoa
karkeaa suolaa
hyvää neitsytoliiviöljyä

Kastike:
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl sitruunamehua
veitsenkärjellinen sinappia
veitsenkärjellinen sokeria
3 valkosipulinkynttä
½ nippua persiljaa
muutama oksa tuoretta timjamia
2 rkl kapriksia
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Tarjoiluun:
rapeakuorista maalaisleipää

Leikkaa munakoisot pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. ”Itketä” viipaleet ripottamalla leikkauspinnoille karkeaa suolaa ja odota tunnin verran. Huuhtele munakoisot ja taputtele kuiviksi talouspaperilla.
Sivele munakoisot huolellisesti oliiviöljyllä molemmin puolin ja grillaa kullanruskeiksi. Voit myös paistaa viipaleet pannulla.
Sekoita viinietikka, sitruunamehu, sinappi, sokeri ja loraus oliiviöljyä haarukalla emulsioksi. Hienonna valkosipuli hyvin pieneksi. Silppua persilja ja riivi timjami. Hakkaa kaprikset hyvin hienoiksi. Sekoita kaikki aineet, myös suola ja pippuri, öljykastikkeeseen. Valele kuumat munakoisot marinadilla ja anna seistä hetki.
Tarjoa lämpiminä. Tosin munakoisot ovat herkullisia myös marinadissaan jäähdytettyinä esimerkiksi alkupalapöydässä.

Pikantti tabbule

3 dl täysjyvä-couscousia
2 dl kylmää vettä
2 sitruunan mehu
2 rkl viinietikkaa

1–2 punaista ja
1–2 keltaista tuoretta chiliä
(jos pidät tulisista mauista, enemmänkin; jos et pidä, jätä chili kokonaan pois)
1 suuri punasipuli tai nippu kevätsipulia
3 suurta tomaattia
½ tuore kurkku
neitsytoliiviöljyä
5 dl sileälehtistä tai tavallista persiljaa
mustapippuria
ripaus suolaa
mustia kalamata-oliiveja

Sekoita isossa kulhossa couscous ja nesteet. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Sekoittele muutaman kerran haarukalla. Jos couscous on liian ”kakkumaista”, lisää tilkka nestettä. Voit käyttää nesteeksi myös jäähdytettyä kasvislientä, jätä silloin suola pois.

Pese ja halkaise chilit pituussuunnassa. Poista kannat ja siemenet. Paahda ulkogrillissä tai uunivastuksen alla niin, että kuori tummuu ja alkaa kuplia. Älä päästä kuivumaan.
Laita chilit kuumina muovipussiin ja anna levätä parikymmentä minuuttia. Näin chileistä on suhteellisen helppo poistaa kuoret. Maista chiliä ja lisää tarvittaessa – joskus mietokin chili terävöityy grillissä, toisinaan chili ei juuri eroa tuoreesta paprikasta.
Silppua chilit, mutta säästä pari kaunista suikaletta koristeiksi.

Silppua sipuli pieniksi kuutioiksi tai ohuiksi renkaiksi. Kuutioi tomaatit ja kurkku. Sekoita kasvikset sekä loraus oliiviöljyä couscousiin. Anna vetäytyä.
Silppua persilja saksilla syvässä astiassa. Sekoita silppu huolellisesti couscousiin, ja samalla lisää hieman suolaa ja muutama tarmokas kierros pippuria myllystä. Anna taas vetäytyä hetki ja tarkista sitten maku ja suutuntuma. Koristele kulho mustilla oliiveilla ja parilla chilisuikaleella.

Korianterisienet

2 rasiaa tuoreita kotimaisia herkkusieniä
2 rkl neitsytoliiviöljyä
1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
4 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
muutama kierros mustaa pippuria
ruukku tuoretta korianteria

Puhdista sienet ja leikkaa ne pystysuunnassa ohuiksi viipaleiksi. Sekoita öljy, balsamiviinietikka ja murskatut valkosipulinkynnet. Laita sienet kannelliseen kulhoon, kaada kastike päälle ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele sieniviipaleita niin, että mahdollisimman moni leikkauspinta kostuu kastikkeesta. Silppua puolet korianterin lehdistä ja lisää astiaan. Sulje kansi ja hölskytä astiaa niin, että ainekset sekoittuvat entisestään. Laita astia jääkaappiin pariksi tunniksi ja kääntele sitä aika ajoin.
Ravista astiaa voimakkaasti juuri ennen tarjoilua. Valuta ylimääräinen neste varovasti. Silppua loput korianterin lehdet ja sekoita silppu pöyhimällä sieniin. Laita sienet tarjoilukulhoon ja koristele korianterin lehdillä.

Coppa Colonel -sorbetti

2 dl sokeria
2 dl vettä
2 dl sitruunamehua
(hieman pestyn sitruunan kuorta raastettuna)
½ dl Curaçao-likööriä
2 valkuaista
4 cl vodkaa / annos
mintunlehtiä

Sulata sokeri veteen kattilassa liedellä. Sekoita sitruunamehu ja likööri sokeriliemeen metallisessa kulhossa. Kun neste on jäähtynyt, nosta kulho pakastimeen. Odota noin tunti, että seos alkaa jäätyä. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita vaahto hileiseen sitruuna-sokeriliemeen kääntelemällä niin, että seos jää mahdollisimman kuohkeaksi. Sekoittele sorbettia tunnin välein pari kolme kertaa ja anna sitten jäätyä yön yli.

Nostele sorbettia jäätelökauhalla korkeisiin jalallisiin laseihin, kuten kuohuviinilaseihin. Kaada kuhunkin annokseen sorbetin päälle 4 cl vodkaa. Laita halutessasi laseihin pilli ja pitkävartinen lusikka, koristele mintunlehdillä.

Coppa Colonel -sorbetin voi toki valmistaa ilman alkoholia – korvaa sitruslikööri puolella desilitralla sitruunamehua ja kahdella ruokalusikallisella sokeria, ja jätä vodka pois.