Kiehtovan karu Armenia

Tämä maa on tehty nostalgiasta, villiyrteistä ja lumihuippuisista vuorista. Rähjääntyneen kaunis Jerevan tarjoaa taidetta ja katukahviloita. Kiinnostavaa historiaa löytyy myös maaseudulta. Armenialainen keittiö hyvittelee matkaajaa idän herkuilla sekä tutulla kotiruualla.

– Armeniaan? Ja missä ihmeessä se sitten on?

Tuntematon maa kiinnosti heti myös ystäviäni. Kartta täytyi ottaa esille. Siellä se nökötti: kynnen kokoinen maa Kaspianmeren ja Mustanmeren välimaastossa. Myöhemmin kävi ilmi että kynnen koko vastasi Belgiaa.

Lentokenttä kuhisee, kukkakimput heiluvat ja miesten kengät ovat kuin lakatut huonekalut. Nuoren naisen silmät hohtavat pelkkää pähkinää, kun hän halailee suurta sukuaan. Meikäläisen silmät vaatisivat tulitikkuja. Kello näyttää neljää aamulla Jerevanissa. Vaihdan kuitenkin tarmokkaasti rahaa, ja kun ojennan tiskille 50 euron setelin, mies kysyy hämmästyneenä: vaihdatteko tämän kokonaan? Tai siltä minusta ainakin kuulostaa. Samalla alkaa painajaismainen taistelu valuuttalaskurien kanssa. Kun kymmenen päivää myöhemmin lähden maasta, minulla ei ole aavistustakaan, paljonko rahaa on kulunut. Etusormea kuitenkin pakottaa, kun olen tikannut euroja drameiksi ja päinvastoin. Muut vakuuttavat, että maassa on ollut halpaa.

Aamuisen brunssin jälkeen taivallan ulos. Jerevan näyttää pölyiseltä. Taivas repsottaa kuin rikkinäinen kakkupaperi kaupungin horisontissa. Sitä lävistävät nostokurkien kulmikkaat rungot. Taiteellinen vaikutelma kallistuu realismin puolelle. Miljoonakaupunki petrasi otettaan meistä päivä päivältä, vaikka aluksi ihmettelimme, mihin kummaan olimme tulleet.

teksti ja kuvat Heljä Laukkanen

Lue koko juttu Eevan numerosta 6/2009.