Keski-ikäisen parin on avallaan mentävä udelleen naimisiin oistensa kanssa. On metittävä, millaisen parisuhteen haluaa elämän siinä vaiheessa, mikä pitää edelleen yhdessä. Puolisoiden on luotava uudenlainen suhde myös aikuisiin lapsiin: on hyväksyttävä näiden elämänkumppanit ja valmistauduttava isovanhemmuuteen. Samalla heidän on monesti oltava avuksi omille vanhemmilleen.Myös palkkatyö on vielä olennainen osa elämää, joskin eläkkeelle jääminenkin lähestyy.
Joillekin kahdestaan jääminen on suuri ilonaihe: paljon on tehty lasten kasvattamisessa aikuisiksi ja nyt on edessä uudenlainen elämä. Toisille taas muuttunut tilanne voi aiheuttaa aikamoisen myllerryksen ja suuren kriisin. Aletaan käydä läpi asioita, joista ei ole ehkä koskaan puhuttu. Puolisossa ja itsessä voi tulla esiin aivan uusia puolia, vaikka on jo luullut tuntevansa itsensä ja toisen.
On hyvä, jos oppii puhumaan rehellisesti ja rakentavasti; jossain vaiheessa vanhat pettymykset ja loukkaukset voi jättää taakse. Opitaan pyytämään ja antamaan anteeksi.Jotkut parit eivät pääse kriisin läpi niin, että suhde voisi jatkua ja parantua, vaan oma sietoraja tulee täyteen esimerkiksi puolison alkoholinkäytön tai monta vuotta kestäneen seksuaalisen kylmyyden takia. ”En halua vanheta tuon ihmisen kanssa”, todetaan.
Voi käydä myös niin, että puoliso jätetään uuden ihastuksen takia. Joskus vaihtamisen takana on oma vanhenemisen pelko. Pelko heijastetaan puolisoon ja ajatellaan, että kylläpä tuo näyttääkin jo vanhalta, kun taas minä itse olen nuori ja vetreä.
Toista ei voi täysin ymmärtää
Jos rakkaus tuntuu olevan loppumassa, on viisasta olla tekemättä äkkinäisiä päätöksiä. Puolisot ovat yhdessä luoneet senhetkisen parisuhteen, ja on tärkeää nähdä kummankin osuus tilanteeseen. Toisinaan auttaa sekin, että toimitaan myönteisesti ja rakastavasti toista kohtaan, vaikka tunteet eivät olisikaan niin lämpöisiä. Voi jättää sanomatta jotain loukkaavaa ja sen sijaan tehdä jotain, joka yllättää toisen iloisesti.
Rakkaus on aktiivista toimintaa, jota voi oppia lisää harjoittelemalla. Jokapäiväisessä elämässä nimenomaan pienet, rakkaudelliset teot ovat tärkeitä. On tärkeää nähdä parisuhteensa rakkaussuhteena, jossa on myös seksuaalista läheisyyttä.
Muutosvaiheessa monelle parille tulee yllätyksenä huomio, ettei voi koskaan perin pohjin ymmärtää toista ihmistä eikä saada toiselta täyttä ymmärrystä. Tällöin
avioliitossa opitaan arvostamaan toisen erilaisuutta ja sietämään omia ja toisen ärsyttäviä puolia.
Osa kummankin ärsyttävimmistä puolista säilyy yleensä sitkeästi vuosikymmenistä toiseen. Hyväntahtoisen huumorin viljely ja kyky nauraa yhdessä antavat paljon iloa jokapäiväiseen elämään.
Ruotsalainen psykologi Patricia Tudor-Sandahl kirjoittaa kirjassaan Kolmas ikä: ”Jos lakkaamme asettamasta kumppanille epärealistisia vaatimuksia, saamme palkaksi voiman, joka kasvaa vastuun ottamisesta omasta elämästä.”
On osattava kasvaa yhdessä
Monen pariskunnan unelmana varsinkin eläkkeelle päästyä on viettää enemmän yhteistä aikaa esimerkiksi mökillä tai matkoilla. Halutaan ottaa haltuun siihen asti toteutumattomia unelmia. Myös lastenlasten syntymä tuo elämään iloa ja kiitollisuutta.
Se voi vahvistaa myös isovanhempien välistä rakkautta, kun tajutaan, millainen lahja yhteiset lapsenlapset ovat. Samalla on muistettava, että toiseen ei voi takertua, vaan kummankin on otettava vastuu omasta henkisestä hyvinvoinnista. Riittävän erillisyyden löytäminen ja itselle tärkeiden asioiden vaaliminen ovat tärkeitä niin omalle kuin myös parisuhteen hyvinvoinnille.
Eräs nainen sanoi ärtyneenä, että kun he molemmat jäivät eläkkeelle, parisuhde huononi. ”Miehellä ei tunnu olevan omaa elämää, hän seuraa minua kuin koiranpentu. Tämä suhde alkaa henkisesti kuristaa minua.”
Voidakseen vanheta viisaasti ihmisen on osattava muuttua, kasvaa ja kehittyä. On hyvä, jos joudumme elämän eri vaiheissa kyseenalaistamaan maailmankuvaamme ja ajattelemaan asioita uudella tavalla. Eräs avioliitto hajosi siksi, että mies vastusti kaikin tavoin vaimonsa ja itsensä muuttumista,
koska hänen mielestään ei ollut normaalia muuttua vielä yli 60-vuotiaana. Ihminen kuitenkin muuttuu kysymättä siihen lupaa toiselta. Vanhan iskelmän ilmaisema toive ”koskaan et muuttua saa”, on epäterve.
Ranskalaissyntyinen buddhalaismunkki Matthieu Ricard toteaa kirjassaan Onnellisuus, että itsemme tietoinen kehittäminen on elämän laadun kannalta merkityksellistä. ”Onnea viljellään ja se saadaan aikaan vähitellen, pitkän ajan kuluessa,” Ricard kirjoittaa. Onnellisuus ei ole ”onnea” sattumanvaraisessa merkityksessä, vaan siihen voi itse vaikuttaa.
Parisuhde voi paremmin, kun siinä ei keskitytä liikaa puolisoon. Yhteiskunnallinen toiminta, harrastukset ja ystävyyssuhteiden vaaliminen antavat parhaimmillaan tukea myös parisuhteen hyvinvoinnille. Aika yleinen toteamus, että keski-iässä on vaikeaa löytää hyviä ystäviä, ei pidä paikkaansa. Se on mahdollista monenlaisissa yhteyksissä.
Elämä on suora lähetys
Kypsässä keski-iässä ihminen tulee myös entistä tietoisemmaksi siitä, miten nopeasti elämä kuluu. ”Kaikki nämä päivät, jotka tulivat ja menivät, en minä tiennyt, että se oli elämä”, eräs kirjailija on sanonut.
Tietoisuus elämän lyhyydestä voi aiheuttaa ärtymystä, katkeruutta ja surua, kyselyä: miksi olen elänyt näin, tuhlannut elämääni, mikä vielä on mahdollista, mitä oikeasti haluan? Nämä kysymykset ovat tyypillisiä silloinkin, kun ollaan pääasiallisesti tyytyväisiä siihen asti elettyyn elämään.
Omaan vanhuuteen valmistautumista voi auttaa kuuntelemalla tunteitaan ja luomalla mielikuvaa itsestään vanhana ihmisenä. Mihin kiinnitän huomiota ensimmäiseksi? Millä tavoin tämä mielikuva muistuttaa minua jo nyt? Mitä tunnen, kun näen hänet? Mitä arvelen hänen ajattelevan? Tahtooko hän sanoa minulle jotain?
Kun tällä tavoin tarkastelee vanhenevaa minäänsä, epämääräinen ahdistus vähenee. Tajuaa, että voi tietoisesti valmistautua oman vanhuutensa luomiseen. Tavoitteita luodessa on samalla hyvä muistaa, että tiedämme kovin vähän tulevaisuudesta. Se mitä voimme tehdä tällä hetkellä, on oppia tuntemaan sisäistä maailmaamme mahdollisimman rehellisesti. Oman mielemme tunteminen ja kehittäminen auttavat meitä pääsemään eroon sellaisista tunnetiloista ja ajatusmalleista, jotka häiritsevät sisäistä rauhaamme.
