Ingmar Bergmanin piilopaikka - lumoava Fårö

Gotlantilaiset ovat ylpeitä Fåröstään. Mutta niin oli myös maailmankuulu ohjaaja ja näytelmäkirjailija Ingmar Bergman, joka ihastui saaren karuun kauneuteen ensi silmäyksellä. Hänellä oli Fårön saaressa oma suojaisa piilopaikkansa yli neljäkymmentä vuotta.

Ensimmäinen näkymä Fårön saarelle avautuu Fårösundin linnakkeesta, joka on nykyään hotelli. Ihailemme maisemaa maan sisälle, vanhaan linnakkeeseen upotetun hotellin tyylikkäältä terassilta. Arvoitukselliset tummat pilvet kulkevat saaren yllä muokaten maiseman luonnetta joka hetki. Itäisellä sivulla on silmänkantamattomiin jatkuva vaalea hiekkaranta. Voi vain kuvitella, miten maisema muuttuu, kun syysmyrskyssä meren aallot vyöryvät matalan saaren rannoille.

Tulimme Fåröhön Pohjois-Gotlannin kautta. Ihanat hiekkarannat ja kaunis luonto houkuttelevat meitä ja monia muita kesävieraita saapumaan kerta toisensa jälkeen tänne.

Aikoinaan Fårö, kuten Gotlantikin, on ollut viikinkien, merirosvojen ja merenkävijöiden läpikulkupaikka. Täällä kerrotaan yhä uudelleen tarinoita laivojen hylyistä, kätketyistä aarteista ja muinoin haudatuista sankareista. Fårö on ollut pitkään myös kalastajien ja maanviljelijöiden saari. Helgumannen kylässä voi edelleen aistia ajatonta kalastajakylän tunnelmaa. Rantavajat muodostavat tunnelmallisen kokonaisuuden.

Kauniina loppukesän päivänä saari näyttää idylliseltä. Matalat kiviaidat muistuttavat vanhoista viljelysmaista. Aitojen suojissa näkyy yhä lammaslaumoja ja hevosia. Vanhat heinäsuojat rantaniittyjen tuntumassa ovat kuin suoraan maalauksesta. Vankat, kivirakenteiset talot ovat säilyneet vuosisatoja samankaltaisina. Rapattujen seinien pinta on vaalea, ovet ja ikkunanpuitteet ovat siniset. Vankat ikkunalaudat suojaavat myrskyiltä.

Sielunmaisema kuvastimessa

Saarelaiset varjelivat pitkään kansainvälisen kuuluisuuden Ingmar Bergmanin piilopaikkaa. Bergman tuli Fårön saarelle ensi kerran ilman sen suurempia odotuksia. Oli vuosi 1960, ja ohjaajalla oli tekeillä tummansävyinen perhedraama Kuin kuvastimessa. Alkuperäinen idea oli ollut kuvata elokuva mystisen synkällä Orkneyn saarella Pohjois-Skotlannissa, mutta käytännöllisistä syistä kuvauspaikaksi valittiinkin Fårö.

Bergmanin kerrotaan ensin epäröineen tätä ratkaisua mutta paikalle päästyään rakastuneen saareen ensisilmäyksellä. Hän tetesi lakonisesti: ”Olen löytänyt maisemani.”

Ja totta se on. Hän löysi Fåröstä oman mansikkapaikkansa loppuelämäkseen. Saaren kalkkikivikallioista ja merestä heijastuva monivivahteinen valo, karkeankauniit muodot sekä inspiroiva äänimaisema sopivat Ingmar Bergmanin sielunmaisemaan. Ja se näkyi hänen elokuvissaan.

Toisella kuvausmatkallaan muutaman vuoden kuluttua Bergman oli valmis ostamaan itselleen talon, ensin kesäpaikaksi, jossa hän vietti kaiken aikansa pohtien kuvauspaikkoja ja laati käsikirjoituksia. Kuin kuvastimessa -elokuvasta tulikin aikanaan kansainvälinen menestys.

Saaren ainutlaatuinen, ajaton tunnelma sopi täydellisesti Bergmanin elokuvien taustaksi. Vähitellen kesäpaikasta tuli ympärivuotinen koti ja työstudio kotiteattereineen. Pihapiirissä on useampia rakennuksia. Siellä ohjaaja pystyi rentoutumaan ulkomaanmatkojensa jälkeen.

Suurista ikkunoista näkyy rannan hiekkadyynien yli kauas merelle, vaikka talot ovat muuten metsikön suojassa.

Elämäntyö ja yllättäviä käänteitä

Ingmar Bergman kuvasi Fårössä elokuvien lisäksi tv-sarjan ja kaksi saaresta kertovaa dokumenttia. Hänen kerrotaan tukeneen paikallisia käsityöläisiä sekä rakennusprojekteissa että elokuvan tekemisessä. Paitsi ohjaaja ja käsikirjoittaja, hän oli tuottaja ja kirjailija. Myös teatterimaailma oli lähellä hänen sydäntään. Bergman ohjasi muun muassa sata näytelmää ja oli moneen otteeseen teatterinjohtajana. Itse hän luonnehti elokuviaan näytelmän kaltaisiksi kamarielokuviksi.

Maestro teki töitä vielä yli kahdeksankymmentäviisivuotiaana. Läheisten ystävien mukaan hänellä oli viimeisinä vuosinaankin paljon uusia ideoita. Elämänsä loppupuolella Bergman ei juuri poistunut Fåröstä.

Matkailijoille ja elokuvafriikeille Bergmanin piilopaikka pysyi kätkössä yllättävän hyvin, kiitos saarelaisten. Yksityisyyttä lisäsi vielä se, että iso osa Fårötä oli vielä 1990-luvulla Ruotsin armeijan hallussa, joten kulkua saarelle oli rajoitettu. 2000-luvulla tilanne muuttui. Fårössä aloitettiin Bergman-viikon järjestäminen ilmeisesti Bergman-säätiön toimesta. Elokuva-alan ammattilaiset kokoontuivat pitämään seminaaria, ja elokuvafestivaaleilla on ollut vuosittain pari tuhatta osanottajaa. Seminaarin yhteydessä on myös järjestetty retkiä kuvauspaikoille.

Suuren taiteilijan tosi elämä oli vähintään yhtä mielenkiintoista kuin hänen elokuvansa; elämänsä aikana Bergmanilla oli viisi vaimoa ja yhdeksän lasta.

Fårön-aikana ohjaaja ehti arvokkaan kansainvälisen uransa lisäksi solmia monia ihmissuhteita, kokea rakkaustarinoita ja saattaa lapsia aikuiseksi.

Ingmar Bergman siirtyi ajasta ikuisuuteen loppukesästä 2007, 89-vuotiaana. Hänen hautakivensä on Fårön vanhan kirkon läheisyydessä. Mutta kuolemankin jälkeen maestro osaa yllättää. Hän määräsi Fårön-kotinsa myytäväksi kuolemansa jälkeen. Se oli määrä myydä 20. elokuuta 2009 Christie’s Estates -huutokaupassa Lontoossa.

Taiteilijan idea rakkaan kotinsa myymisestä tuntuu hätkähdyttävältä, mutta ratkaisu on samalla tavalla kipeän kaunis kuin hänen elokuvansa. Maestro lähti, mutta Fårö pysyy.

teksti Minna Papinniemi – kuvat Anne Saarenoja