Kuutisen vuotta sitten Suomen Kansallisoopperan puvuston apulaispäällikkö, pukusuunnittelija Erika Turunen vieraili munkkiniemeläisessä kodissa. Asunnon omistaja oli kutsunut hänet katsomaan keräämäänsä nappikokoelmaa ja tarjosi sitä Kansallisoopperan käyttöön.
Erika ei tuntenut talon emäntää ennestään, mutta vierailusta jäi hänelle tunne, että sillä tulisi olemaan jokin merkitys. Ja niin tapahtui. Kun käynnistä oli kulunut vuosi, Erika teki paluun asuntoon – nyt sen uutena omistajana.
”En ostanut häneltä nappikokoelmaa, vaan kodin”, Erika Turunen kertoo.
Miten se on mahdollista?
”Vierailun yhteydessä asunnon omistaja esitteli myös kotiaan. Se oli hurmaava. Viehätyin asunnon kiviseinistä, ikkunoista ja sievästä pihasta. Se oli epäsuomalainen koti, jossa oli tanskalaista, ehkä jotain ranskalaistakin tunnelmaa. Kun tein poislähtöä, pyysin omistajaa soittamaan minulle, jos hän jossain vaiheessa aikoisi luopua kodistaan. En osannut aavistaa, että niin kävisi, saati että se tapahtuisi niin nopeasti”, Erika hämmästelee.
Eliel Saarisen kämmenellä
Pukusuunnittelija Erika Turusen koti sijaitsee Helsingin Tiilimäessä, arkkitehti Eliel Saarisen ”kämmenellä” eli Munkkiniemen siinä osassa, jossa voi nähdä jälkiä Saarisen vuonna 1915 valmistuneesta Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmasta.
Englantilaisesta puutarhakaupunkiaatteesta ideansa saaneeseen suunnitelmaan kuului kaksi- tai kolmekerroksisia rakennuksia, joiden eteen ja taakse jää erillinen piha-alue. Erikan koti sijaitsee juuri tällaisessa maisemassa: on iso puistopiha ja sen ympärillä kolme kolmekerroksista kivitaloa.
Yhteen taloista on rakennettu kaksi kivijalka-asuntoa. Ne ovat vieretysten, niillä on oma pieni puutarha, ja toisessa niistä asuu pukusuunnittelija Turunen.
”Meillä on naapurin kanssa läheiset välit. Heille syntyi tyttö, ja minä olen hänen ylpeä kumminsa. Kesäisin pidämme ovet auki, ja pienestä puutarhasta tulee yhteinen olohuoneemme”, Erika kertoo.
Tyyliin sopiva koti
Munkkiniemi on Erika Turuselle ennestään tuttu, sillä hän on asunut siellä vuodesta 1993. Nykyinen koti on pukusuunnittelijalle ja kahden lapsen äidille täydellinen.
”Olen pienestä asti pitänyt vanhoista taloista ja ajan patinoimista tavaroista. Olen kotoisin Raumalta, ja rakastanut vanhaa Raumaa aina. Tässä ympäristössä on minulle hyvin paljon sitä samaa tunnelmaa.”
”Pidän pihastamme ja siitä, että ihmiset ottavat vastuuta muistakin kuin omista asioistaan. Täällä on sellaista vanhanaikaista meininkiä, että voi mennä naapuriin kysymään lainaksi vaikkapa ketsuppia. Ja tyttäreni, 17-vuotias Julia hoitaa tarvittaessa pihapiirin lapsia”, Erika kehuu.
Hänen kodissaan on omalla tavallaan teatraalinen, mutta yhtä aikaa hyvin romanttinen, boheemi ja villi tunnelma.
”Minulla on mauton, mutta minulle hyvin sopiva tyyli. Se on kiva sekoitus – sellainen mehevä, maukas ja värikäs”, Erika määrittelee kotinsa ilmeen ruokaa kuvaavin adjektiivein. Hänestä ne sopivat hyvin kuvaamaan hänen asumustaan.
”Tällaisessa kodissa on helppo elää. Ei pistä silmään, jos tuonne joukkoon on joku sukka eksynyt”, taiteilija myhäilee.
Asunnossa on kolme tilavaa huonetta. Ne Erika on sisustanut hauskasti omiksi sopukoiksi niin, että syntyy vaikutelma kuin huoneita olisi enemmänkin.
Keittiötä ja olohuonetta jakaa asunnon toisella puolella käytävä. Sinne on sijoitettu rivi komeroita. Käytävästä muutama porrasaskel ylempänä on pieni aula, josta on kulku kylpyhuoneeseen ja 16-vuotiaan Juliuksen makuusoppiin.
Tunnelmien tekijä
Keittiössä sirkuttaa kanarialintu. Siellä pitää majaa myös aidonoloinen koristelepakko, joka siivet levällään kurkistelee maailmanmenoa keittiön oven takaa.
Viherkasvit loistavat ruukuissaan. Erika sanoo vaihtavansa niihin mullan keväällä täydenkuun aikaan.
”Parhaan ystäväni mummo kertoi, että niin kannattaa tehdä.”
Linjakas takorautasermi työhuoneessa on taiteilija Turusen suunnittelema ja ammattikoululaisten tekemä. Ennen kuin sermi lakattiin, sai se nököttää vesisateessa tovin jos toisenkin, koska Erika halusi sermin näyttävän vanhalta heti uutena.
”Isäni keksikin sille hyvän nimen, uuskamala”, Erika kertoo ja menee sulkemaan työhuoneen ikkunan. Sitten hän asettelee leveän ikkunanlaudan lukuisat pikkutavarat uudelleen järjestykseen.
”Kaikella on oma paikkansa, vaikkei uskoisi”, Erika Turunen virnistää.
Soman kivijalkakodin emäntä on tunnelmien luojana todellinen mestari. Hän ei edes halua puhua sisustamisesta.
”En myöskään sijoita rahaa huonekaluihin. Monet kodin esineet ovat tarttuneet mukaani ulkomaan työmatkoilta. Kierrän vanhojen tavaroiden liikkeitä, jos töiltäni ehdin. Se on minulle vähän kuin harrastus.”
Työn intohimo
Ensimmäisen vanhan huonekalunsa Erika Turunen osti alle parikymppisenä ensimmäisestä palkastaan. Se oli lipasto. Käytössä hioutuneita tavaroita on tullut vuosien varrella lisää, ja ne ovat kulkeneet pukusuunnittelijan matkassa elämän eri käänteissä.
Yksi tärkeimmistä huonekaluista on tanskalaisesta antiikkikaupasta löytynyt, Tanskan armeijan kenttäpöytänä palvellut taso, jonka Erika puhdisti ja kunnosti työpöydäkseen.
”Tässä minä piirrän ja teen kaiken suunnittelutyön”, hän sanoo ja esittelee luonnoksia nykytanssipuvuista.
Uusimpien luonnosten asut tulevat Göteborgin oopperan tanssijoille, joille Erikan yhteistyökumppani, koreografi Susanna Leinonen on tehnyt lokakuussa kantaesityksensä saavan tanssiteoksen. Erika on tehnyt vuosikausia yhteistyötä myös Tero Saarinen Companyn kanssa. Yhdessä valosuunnittelija
Mikki Kuntun kanssa hän on jälleen loihtinut visuaalisen ilmeen Saarisen kahteen seuraavaan kantaesitykseen.
Kansallisoopperassa Erikaa työllistää Oopperan 100-vuotisjuhlan juhlanäytös Juha. Se tulee ensi-iltaan joulukuussa.
Nykytanssin ja oopperan maailmassa töitä paiskivalla Erika Turusella on myös oma yritys, Ateljee Hurma. Hän avasi sen yhdessä pukusuunnittelija ja lavastaja
Pirjo Liiri-Majavan kanssa keskelle Helsinkiä vuosi sitten. Ateljee Hurmassa syntyy nykytanssi- ja teatteripukujen lisäksi muun muassa iltapukuja itsenäisyyspäivän juhliin.
Erika Turusen suhde työhön on intohimoinen.
”Mutta rakastan vapaa-aikaa. Elämä ei voi eikä saa olla pelkkää työtä. Minulle vapaa-aika alkaa siitä, kun tulen töistä kotiin. Silloin vaihdan ylleni kylpytakin ja alan laittaa perheelle ruokaa. Mikään ei voita yhdessä vietettyä iltaa lasteni kanssa.”
