Eeva presidentinvaalitunnelmissa

Sauli Niinistö: "Pojat löytävät tiensä hitaammin"

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ei ollut erityisen hyvä oppilas koulussa. Pikemminkin huoletonta sorttia. Entisen luokkakaverin mukaan nuori Sauli kävi kyllä koulussa, muttei koulua.

”Ymmärrän erittäin hyvin poikia, jotka löytävät tiensä hitaammin. Olin itse koulussa sellainen vaappuvan riman ylittäjä. Ylioppilaaksi tulon jälkeen minulla ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, mitä ryhtyisin tekemään”, hän sanoo.

Omat nuoruuden kokemukset olivat pitkälti taustalla, kun Sauli Niinistö ryhtyi pari vuotta sitten miettimään, minne suuntaisi kirjoittamastaan kirjasta Hiljaisten historia saamansa rahat. Kirjan sisältö kosketti lukijoitaan, ja teosta myytiin noin 30 000 kappaletta jo ensimmäisenä vuonna.

”Kirjan myyntituotto oli huomattava, ja tuumailin mielessäni, missä avuntarve olisi suurinta. Kotimaassa hätä ei ollut samalla tavalla polttavaa kuin jossain ulkomailla, jossa nähtiin nälkää, mutta suomalaisten nuorten syrjäytyminen huolestutti.”

Pohdiskelut osuivat aikaan, jolloin pääministeri Matti Vanhanen kehotti suomalaisia hankkimaan lisää lapsia, mutta valtiosihteeri Raimo Sailas muistutti, että 50 000 lasta ja nuorta oli maassamme syrjäytymisvaarassa.
”Mielestäni siinä oli valtava paradoksi”, Sauli Niinistö sanoo.

Hän otti yhteyttä Yksinhuoltajien liittoon ja tutustui siinä yhteydessä Kirkon diakoniatyöhön ja siellä silloin toimineeseen Heikki Hiilamoon. Liikemies Hjallis Harkimonkin kanssa tuli puhetta asiasta, ja miehet miettivät, voisiko apua tarvitsevilla suomalaisnuorillakin olla tukikummeja, kun kummeja kerran etsittiin muissa maanosissa eläville lapsille.

”Nykyisin köyhyyttä on vielä vaikeampi kantaa kuin ennen. Se leimaa enemmän. Nuorten kohdalla se on erityisen totta. Heille syntyy helposti maailmakuva, jossa tavara tai harrastus on itsestään selvää. Jos siihen ei ole mahdollisuutta, tulee paineita ja tuntee itsensä helposti ulkopuoliseksi”, hän sanoo.
Syntyi Tukikummit-säätiö, ja kirjarahoista tuli säätiön peruspotti. Kahden vuoden aikana toiminta on laajentunut ja tukikummeja tullut runsaasti lisää. Viime vuonna Tukikummien rahoilla autettiin 153 suomalaisperhettä, ja avustuksiin käytettiin noin 175 000 euroa.

”Suomessakin hyväntekeväisyyteen annetuista rahoista hallintokustannukset saattavat niellä ison osan. Kirkon diakoniatyön kautta jaettuna Tukikummien rahoista ei mene kuluihin euroakaan.”

Myös Yksinhuoltajien liitto on ollut etsimässä sopivia kohteita, perheitä, joissa apua tarvitaan.
”Halusin, että apu olisi mahdollisimman konkreettista. Se juontaa juurensa nuoruuteeni. Silloin oli usein joku, joka ei päässyt mukaan luokkatoveriensa puuhiin, koska hänellä ei ollut tarvittavia välineitä. Joitakin poikia ei koskaan näkynyt jääkiekkokentällä. Heiltä puuttuivat luistimet. He jäivät yksin ja jotkut ajautuivat kadunvarsille.”

Tukikummien kautta nuorille on hankittu urheiluvälineitä, heidän leirikustannuksiaan on maksettu, tuettu musiikkiharrastuksia ja ostettu lukion oppikirjoja. Laskut maksetaan, mutta kenellekään ei anneta rahaa.
”Jos muutamankin rajatapauksen saa sillä tavoin ehkäistyä ja nuoren pelastettua huonolta tieltä, niin se tuntuu jo suurelta voitolta.”

Säätiön peruspääomaa kasvatetaan koko ajan.
”Olemme saaneet mukaan uusia aktiivisia ihmisiä ja toiminta on tehostunut. Olen ollut itsekin taivuttelemassa uutta väkeä Tukikummeihin. Olen puhunut tutuille ja liputtanut sen puolesta, että tällainen hyvän mielen salkkukin olisi olemassa. Olen vedonnut siihen, että olisi epäitsekästä tukea nuoria vaikka edes ihan itsekkäistä syistä. Hyvinvoivienkin elämä sujuu paremmin, jos ympärillä ei ole niin paljon pahoinvointia.”

Isoveli auttoi eteenpäin

Sauli Niinistö kiittelee sitä, että sai itse nuorena koulussa osakseen ymmärtämystä.
”Tekemisiini suhtauduttiin suvaitsevaisesti, ja se oli kannaltani ratkaisevaa. Olin kaikenlaisessa pikkupahanteossa mukana, en päällepäsmärinä, mutta kirittäjänä kuitenkin”, hän sanoo.

Viisi vuotta vanhemmalla isollaveljellä oli ratkaiseva rooli, kun pikkuveli oli koulun jälkeen ymmällään, mihin ryhtyisi.
”Veljeni sanoi minulle, että lähdet kesäyliopistoon. Se tuntui etäiseltä ja aivan liian vaativalta. Silloisesta kaveripiiristäni juuri kukaan ei ollut hakeutumassa yliopistoon.”

Kesäyliopistoon pikkuveli kuitenkin meni, ja sen jälkeen opiskelemaan yhteiskunnallisia aineita ja myöhemmin oikeustieteelliseen.

”Vierastan sitä, että nuoret joutuisivat jo aikaisin suuntautumaan jollekin alalle, vaikka vaarana olisikin, että valmistuminen ammattiin vähän viivästyisi. Usein etenkään pojilla ei ole vielä siinä vaiheessa homma hanskassa. Itse viihdyin ja myös menestyin aikanaan yliopistossa paljon paremmin kuin koulussa, koska akateemisessa maailmassa oli vapaampaa. Vapaus toi myös vastuuntuntoa.”

Sauli Niinistöllä on kaksi aikuista poikaa, ja ensimmäinen pojanpoika syntyi viime vuonna.
”En usko tietoiseen kasvattamiseen, siihen, että oikein päättämällä päättäisi, miten pitää kasvattaa. Uskon pikemminkin siihen, että nuori hyväksyy tai hylkää malleja, joita näkee lähipiirissään. Jos jotain olen yrittänyt isänä välittää niin tervettä asennetta elämään ja sitä, että pojat ymmärtäisivät pelisäännöt ja rakentaisivat elämänsä pitävälle pohjalle.”

Kuukausi sitten Sauli Niinistö ilmoitti, ettei lähde enää ehdokkaaksi seuraaviin eduskuntavaaleihin. Edellisissä vaaleissa ääniä tuli ennätysmäiset 60 000 kappaletta.

”Monet ovat kysyneet luopumiseni perusteluja. Mielestäni olisin joutunut perustelemaan, jos olisin päättänyt pyrkiä jatkamaan. Palasin kolme vuotta sitten eduskuntaan vain, koska niin voimakkaasti vedottiin. Nyt olen velvollisuuksista vapaa.”

Hän miettii tovin vastatessaan kysymykseen, mitä kuuluu hyvään elämään.
”Hyvää elämää on se, kun on onnellinen.”

Ja millaisina hetkinä olet onnellinen?
”Silloin kun tuntee oman ja läheistensä olon miellyttäväksi. Kun on olemassa perusvarmuus, niin pienet asiat ovat ratkaisevia. Parhaita hetkiä ovat ne, kun yllättäen törmää tunteeseen, että tämäkin olotila on näin kiva.”

Ja viimeksi sellaiselta tuntui?
”Tänä aamuna heräsin poikkeuksellisen aikaisin, vaikka olin katsonut televisiosta myöhään urheilua. Tunsin oloni yllättävän pirteäksi, ja astuessani ovesta ulos huomasin ilmassa kivaa kevään tuoksua. Se tuotti hyvää mieltä pitkäksi aikaa.”