Pirkko Jäppinen avioerostaan Eevassa 1/1983:
"Kuin taivas olisi romahtanut"
Hänen kohdallaan se yllätti silloin, kun kaikki tuntui olevan hyvin. Tv-toimittaja Pirkko Jäppinen tietää, millaista on avioero silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Sinäkin aamuna oli mukavaa istua kotona. Toistakymmentä vuotta kestäneestä avioliitosta kaksi viimeisintä vuotta olivat olleet onnellisimmat.
Pirkko Jäppinen, tuttu tv-toimittaja Tänään kotona -ohjelmasta ja sunnuntaitelevisiosta, oli mennyt naimisiin ensimmäisissä ylioppilastansseissaan tapaamansa pojan kanssa.
Vaikeiden alkuvuosien jälkeen Pirkko ja hänen miehensä olivat muuttaneet elämäänsä parempaan suuntaan. Koska lapsia ei ollut, Pirkko ja aviomies alkoivat syventyä toisiinsa.
- Aloimme tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Koti tuntui olevan paras paikka molemmille. Sinne ihan juoksimme joka ilta töistä suoraan. Suunnittelimme juuri ihanaa lomaa yhdessä, Pirkko kertoo.
Kunnes sitten tuona aamuna kahvipöydässä, puolitoista vuotta sitten, jokin tuntui olevan yhtäkkiä vinossa. Mies oli oudon oloinen.
- Kysyin että mikä sinua vaivaa. Hän vastasi, että mikään ei tunnu enää miltään kotona. Jostakin syystä kysyin heti, onko olemassa toinen nainen.
Ja mies vastasi, ettei hän koskaan ole Pirkolle valehdellut eikä aio nytkään. On, toinen on.
Silloin Pirkosta tuntui, kuin taivas olisi romahtanut.
Sinua parempaa naista en löydä.
Pirkko on sievä, huoliteltu ja reipas, juuri sellainen, jonka kyljessä on turvallista olla. Pirkko järjestää kaiken – täydellisesti.
Kun mies lähti, hän oli nelissäkymmenissä, ihmisen kehityksen tienhaarassa. Hän oli löytänyt toisen naisen. Pirkolle kerrottiin myöhemmin, että hänen miehensä oli nähty usein kahvilla nuoren tytön kanssa.
- Asian kerrottuaan mieheni oli sitä mieltä, että hänen on muutettava pois kotoa heti. Sovimme, että hän lähtisi toistaiseksi, kokeilisi, muttei ottaisi vielä tavaroitaan.
Mutta mies ei palannut koskaan.
- Muutaman kerran hän kävi luonani, puhuttiin paluustakin, mutta epäröitiin. Minä sanoin vielä silloin, että olimme tekemässä elämämme pahinta virhettä. Mutta mieheni sanoi, että hän tuntee ympäristön paineet niin pakottaviksi, ettei voinut palata.
- Sovimme, että hän vielä kerran soittaa ja kertoo lopullisen kantansa. Hän soitti vuosi sitten, itsenäisyypäivänä, ja sanoi: ”Pirkko-kulta, en pysty palaamaan. Mutta sinua parempaa naista en löydä koskaan.”
Mies halusi muuttaa uuden naisensa kanssa vanhaan kotiinsa, hänen ja Pirkon entiseen yhteiseen. Lähtiessään entinen siivosi huushollin uudelle, luuttusi lattiat ja asettipa vielä kuivakukat paikoilleen. Järjesti kaiken.
Avioero kilttien ihmisten tapaan
Kovin kilttiä ja kohteliasta kaikki. Miten te oikein riitelitte?
- Ei mitenkään, murjotimme korkeintaan.
Miten tuollainen ihminen sitten purkautuu? Töissäkö vai sukulaisissa, bodaatko vai juoksetko?
- Minulla ei oikeastaan ole mitään purkautumistietä. Minulle on tärkeää olla hyvissä väleissä ihmisten kanssa, myös töissä, Pirkko sanoo.
- Kun olin 10-vuotias, leski-isäni meni uudelleen naimisiin. Jo silloin minulle oli tärkeää, että uusi äiti hyväksyi tekemiseni. Jos ei, tuli heti paha olla. Juuri isälle olikin kaikkein vaikeinta lähteä kertomaan erosta. Sanoin hänelle heti, etten sitten halua kuulla mitään voivotteluja, tapahtunut mikä tapahtunut.
- Minun on myös vaikeaa ajatella pahasti entisestä miehestäni, pidän hänen puoliaan jotenkin edelleen. Hylätyksi tuleminen on tosin hyvin raskas kokemus, mutta sittenkin – vieritän helpommin katkerat tunteet vieraisiin ja tuntemattomiin.
Pirkko innostui avioliittonsa tyvenenä loppuaikana maalaamaan tauluja. Kauniin kodin seinällä on kukkia, lapsia, taloja kuutamossa. Kovin kilttejä ovat taulutkin. Niihin on maalattu sopuisia ajatuksia, ei päästetty patoutuneita vihan purkauksia.
Olisiko pitänyt tapella kunnolla? Olisiko sillä jotakin saavutettu? Kuka sitä nyt enää tietää.
Pirkko kertoo kuinka Ingmar Bergmanin elokuva Kohtauksia eräästä avioliitosta satutti häntä kovasti.
- Näin siinä naisessa itseni. Nainen ei koskaan näyttänyt todellisia tunteitaan. Eron jälkeen entinen aviopari tapaili toisiaan salaa. Jotakin oli jäänyt sanomatta, kesken.
Onko hän nyt omillaan?
Pirkko sanoo, ettei hän voi ottaa entiseen mieheensä yhteyttä kuin vanha ystävä. Vanhan kodin ohi ajaminen vihlaisee vielä. Pirkko sanoo, että yhteiset ystävät jäivät erossa.
- Vaikka soitin varta vasten ja ilmoitin, että olen eronneenakin edelleen heidän ystävänsä, siteet katkesivat. Nyt sen sijaan olen saanut uusia ystäviä ja jotkut vanhat, varhaisilta avioliittovuosilta, ovat taas ilmestyneet elämääni.
Pirkko on sitä mieltä, että pahimman ajan yli hän on erosurussaan päässyt. Tosin kokeneet puhuvat, että todellinen irrottautuminen kestää vuosia.
- Alkuun nukuin hyvin huonosti. Mietin lakkaamatta, missä olin tehnyt virheen, missä tuo toinen on parempi kuin minä. Vaikka olin illalla rättiväsynyt, en saanut unta, ja kun nukahdin, heräsin aamuyöstä. Pahimpien valvomisien jälkeen päätin, että nyt alan tehdä karriääriä. Alan ajatella vain itseäni ja teen töitä tosissani.
Koko viime talven Pirkko hukutti murheensa työhön. Aika oli kuin yhtä pimeää työtunnelia. Pirkko sanoo, että nyt haavat alkavat umpeutua, vaikka näkyvät vielä.
Menisitkö uudelleen entisen miehesi kanssa naimisiin?
- En menisi. Tämä on ollut minulle upeaa aikaa. Elän nyt itseäni katsellen. Uudet miessuhteet ovat tähän mennessä olleet vielä pinnallisia. Mutta valehtelisin jos sanoisin, ettei entinen avioliittoni ole ollut jatkuvasti mielessäni. Kyllä se on koko ajan merkinnyt, mutta olen työntänyt sen mielessäni taka-alalle.
