Anneli Vehkoo: "Miehistä on tullut riistaa"

Pariisilaistunut kulttuuritoimittaja Anneli Vehkoo kirjoitti kohuromaanin G-piste naisen seksuaalisesta yksinäisyydestä. G-pisteessä on haku päällä, mutta kohde kateissa. Kirjassa kysytään, miksi niin moni keskiikäinen nainen potee rakkauden nälkää? Miksi meistä on tullut saalistajia?

Anneli Vehkoo saapuu pariisilaisbistroon kertomaan esikoisteoksensa G-piste (Myllylahti) lohduttomalta kalskahtavasta viestistä. Ranskassa viimeiset 17 vuotta toimittajana työskennellyt Vehkoo tilaa lasillisen punaviiniä moitteettomalla ranskalla. Hän ei vaikuta naiselta, joka romaaninsa päähenkilön tavoin päätyisi rakkaudenjanossaan miesprostituoidun syliin.

– Kirjani ei ole omaelämäkerrallinen, vaikka kirjailija tietysti aina käyttää omaa elämäänsä aineistona, Vehkoo selvittää.

Romaanihenkilö Anna, 45, asuu Pariisin lähiössä ranskalaismiehensä ja 14-vuotiaan tyttärensä kanssa. Niin myös Vehkoo. Romaanihenkilö on suomalainen kuvataiteilija, joka avioliittoonsa tyytymättömänä hakeutuu maksulliseen seksisuhteeseen itseään nuoremman miehen kanssa. Kirjailija itse on eroamassa ranskalaisesta graafi kkomiehestään.

G-pisteen nainen sanoo, että avioero oli rankka eikä hänellä vielä ole energiaa ja rohkeutta altistaa itseään läheisyydelle ja pettymyksille. Maksettu mies on hänen mielestään tällä hetkellä vaivattomampi ja turvallisempi vaihtoehto, sillä normaalimarkkinoilla on pelottavan tuulista. Eronneista keski-ikäisistä naisista on hälyttävästi ylitarjontaa eikä kiinnostavia miehiä enää riitä kaikille, kirjailija pohtii.

”Tasa-arvo on latistanut erotiikan”

Ylen kulttuurikirjeenvaihtajana toiminut Anneli Vehkoo tunnetaan Suomessa radioäänenä muun muassa ohjelmista Valoa ikkunassa ja Sadan vuoden syke. Kulttuuriaiheisten henkilökuvien toimittaminen valmensi Vehkoota romaanin kirjoittamiseen.

– Pitkien radioreportaasien tekeminen on aika lähellä romaanin kirjoittamista. Useat kustantamot kiinnostuivat tarjoamastani käsikirjoituksesta, mutta Myllylahti-kustantamo antoi minulle vapaat kädet. Luovaa työtä täytyy tehdä niin kuin tuntee, esikoiskirjailija kertoo.

Romaani sai alkunsa Vehkoon pari vuotta sitten tekemästä havainnosta, että miesten ja naisten väliset suhteet ovat merkittävästi muuttuneet naisten vapautumisen jälkeisessä Suomessa.

– Parisuhteet ja roolikuviot ovat murroksessa, ja avioliittoinstituutio kriisissä. Asiasta ei ole uskallettu puhua, koska yhteiskuntamme perustuu perinteiseen perhemalliin. Monissa avioliitoissa kuitenkin roikutaan vain käytännöllisistä syistä, ja samaan aikaan uudet elämänmallit ovat tulleet jäädäkseen. Erityisesti naisten yksinäisyys on todellinen ongelma.

– Naiset rypevät yksinäisyydessä ja miehet riittämättömyydessä, eikä kukaan löydä omaa paikkaansa. Miesten testosteronitaso on kääntynyt laskuun, ja emansipaatiosta löytyy yksi miinus: tasa-arvo on latistanut erotiikan ja naisesta on tullut näkymätön toveri ja liian helppo nakki, varsinkin Suomessa. Suomessa nainen ei enää ole mitään. Naista arvostavia miehiä saa kaivella kuin arkeologi muinaisesineitä, Anneli Vehkoo väittää.

G-pisteessä perinteinenkin kumppanin etsintä tapahtuu ”parisuhdemarkkinoilla”. Kaupalliseen mielikuvaan rakkaudesta sopii, että näennäisen onnellisessa avioliitossa riutuva Anna kiinnostuu maksullisesta miehestä, joka ystävättären mukaan ”tiesi tarkkaan missä g-piste sijaitsee”. Virolainen miesprostituoitu on paitsi fyysisesti myös kulttuurisesti lähempänä Annaa kuin tämän ranskalainen aviomies.

”Kiinnostavia miehiä on vähän”

Omassa parisuhteessaan kokemistaan kulttuurieroista Anneli Vehkoo toteaa, että ne saattavat rasittaa avioliittoa: turhia ristiriitoja syntyy yllättävistä asioista.

– Suomalaismiehet ovat sallivampia kuin ranskalaismiehet. Suomalaisen kanssa voi möllöttää omana itsenään, mutta ranskalaismies haluaa enemmän huomiota. Ranskassa täytyy olla koko ajan kuin näyttelijä areenalla, aina hieman varuillaan – myös avioliitossa. Kulttuurierot voivat kuitenkin olla parisuhteessa myös rikastuttavia. Olen itse oppinut tiettyä keveyttä ja joustavuutta, koska Ranskassa suomalainen yliorganisoiminen ei toimi.

Romaanissa Annan ja miesprostituoidun välisiin pelisääntöihin kuuluu, ettei tunteita sotketa peliin. Säännöt kuitenkin unohtuvat nopeasti tyydyttävän miehen sylissä.

– Kirjan nainen on niin turhautunut, että ensimmäinen etsittävä asia on seksi. Tämä on tuttu tilanne monelle naiselle. Kun kyseessä on inhimillinen kanssakäyminen intiimillä tasolla, voi alkuperäisistä aikomuksista lipsahtaa. Myös kirjan ammattirakastajalla alkaa alun jarruttelun jälkeen vastarinta murtua. En silti menisi romantisoimaan tällaista suhdetta. Yleensä seksiä etsiessä löytää pelkkää seksiä.

Tutkiessaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta Vehkoo huomasi, että miesprostituoitujen naisasiakkaista hyvin harvat ovat alle 40-vuotiaita. Miesten naisille tarjoamat seksipalvelut ovat yleensäkin harvinaisia, sillä ”pääsääntöisesti naisen ei tarvitse maksaa miehestä”. Vehkoon mielestä tilanne on kuitenkin muuttumassa – naisen kannalta huonompaan suuntaan.

Sukupuolijakaumasta on tullut sukupuolivinouma, roolijako on muuttunut ja nainen on tasa-arvoistanut itsensä miehen epäkiitolliselle paikalle metsästäjäksi. Nainen saalistaa ja miehestä on tullut riistaa, harvinaista ja kallisarvoista herkkua, kultaakin kalliimpaa.

Vehkoo tarjoaa esimerkin elävästä elämästä:

– Suomalaisissa tanssiravintoloissa yli puolet asiakkaista on naisia, ja kumppaniahan sieltä etsitään. Toisin sanoen melkein kuka tahansa mies, joka pysyy tolpillaan ja on siedettävän näköinen, saa sieltä seuraa mukaansa. Kyseessä on pitkälti miesten markkinat.

Anneli Vehkoon mukaan vapaita yli 40-vuotiaita miehiä on lähinnä maaseudulla. Kaupungissa vapaat miehet ovat joko alle 30-vuotiaita tai uudella kierroksella olevia 40-vuotiaita miehiä, jotka eivät välttämättä halua vakiintua uudestaan.

– Seksimarkkinoilla mies on Suomessa kuningas, kun naisia on niin paljon ja helposti tarjolla, kirjailija laukoo.

Kuulostaa hyvältä suomalaismiehen kannalta, mutta hänelläkään ei ole syytä riemastua. Vehkoon tarkoittama mies on urbaani, hyvännäköinen ja vapaa 40-vuotias mies, jolla ei ole alkoholiongelmaa. Vastaavalla naistyypillä saattaa Vehkoon mukaan olla vaikeuksia löytää haluamaansa. Toisaalta moni mies jää kuningasluokittelun ulkopuolelle.

– Vapaita miehiä on paljon, mutta kiinnostavia ja sitoutumishaluisia vähän. Linjoilla roikkuu itsenäisiä naisia pelkääviä säikkyjä, fl egmaattisia sohvaperunoita, masentuneita impotentteja juoppoja, tunnekuolleita narsisteja ja saalistajia, perverssejä ällöjä, katkeroituneita naisvihaajia, estyneitä peräkammarin poikia ja ylikunnollisia ohjattavia tylsimyksiä. Jos joukkoon eksyy joku hyvällä itsetunnolla varustettu, viriili, älyllisesti ja moraalisesti lupaava tapaus, joka tyytyy yhteen naiseen, on toimittava nopeasti, kirjailija provosoi.

”G-piste on kaipuupiste”

Anneli Vehkoo arvelee, etteivät miehet enää kykene kohtaamaan naisten kasvaneita vaatimuksia. Suomessa riittämättömyyden tunne koskee erityisesti yli 40-vuotiaita miehiä, sillä ”nuoremmat miehet ovat ehkä sopeutuneet muuttuneeseen tilanteeseen paremmin”. Vehkoo muistuttaa, että usein juuri suhteessaan tyytymätön nainen hakee avioeroa.

– Urbaani koulutettu nainen haluaa hyvän, komean ja fi ksun miehen sekä lapsen ja hyvän kodin – aivan kaiken. Suomi on naisistunut liikaa. Naiset ovat kaasuttaneet miesten ohi melkein kaikessa muussa kuin palkoissa. Tasaarvo on tietysti hieno asia, mutta sen nostaminen pyhäksi lehmäksi ei ehkä aina ole palvellut naisten tarpeita. Pieni eroottinen viritys naisten ja miesten välillä, mitä Ranskassa yhä on, olisi hyväksi kaikille myös Suomessa. Ehkä naiset valuttavat miesten niskaan liian suuria vaatimuksia.

Vehkoo kertoo yllättyneensä siitä, että monet miehet ovat kiinnostuneet hänen romaanistaan. Toisaalta naiset ovat kysyneet kirjaa antaakseen sen miehilleen luettavaksi. Joka tapauksessa miesten osoittama kiinnostus aiheeseen vahvistaa Vehkoon mukaan hänen käsityksensä siitä, että sukupuolirooleissa on tapahtunut muutos.

– Nainen metsästää aikansa, sitten luopuu ja organisoi elämänsä uudelleen. Monille avioliitto on vain yksi vaihe muiden joukossa. Nainen tapailee miehiä, mutta epävarmuus on levinnyt muilta modernin elämän alueilta myös tunne-elämän alueelle. Enää ei ole perheen kaltaista turvasatamaa, johon ankkuroitua. On traagista, että koulutettu viehättävä nainen ei löydä mieleistään kumppania.

Laiminlyöty, pitkään yksinäisyydessä, puutteessa ja näivettyneessä parisuhteessa elänyt nainen voi arvostavan kohtelun, huomion ja kunnon rakastelun makuun päästyään jäädä helposti koukkuun, menettää arvostelukykynsä ja rakastua vaikka joulupukkiin.

Ja juuri näin on käynyt. Olen sepittänyt itselleni iltasadun.

G-pisteellä on Vehkoolle symbolinen merkitys kaipuupisteenä.

– Suomessa naisten kaipaus on hirvittävää, sillä usein kaipuulle ei löydy kohdetta. Nainen hakee kumppania ja perhettä, mutta kun sopivaa kumppania ei löydy, nainen turvautuu toisentyyppisiin malleihin. Nainen haluaa päästä elämän g-pisteeseen ja täyttää kaipuuseen liittyvän tyhjyyden tunteen.

– Nainen voi hankkiutua raskaaksi kaveripohjalta, yksin tai adoptoida. Seksin puutteessa elävä yksinäinen nainen voi etsinnät lopetettuan hakea läheisyyskorvikkeeksi kulkukoiran Virosta. Tai nainen voi käydä tyydyttymässä Välimeren maissa, joissa sukupuolierot ovat selvempiä. Usein myös muodostetaan erilaisia naisverkostoja jonkin harrastuksen ympärille.

– Yksinäiset naiset voivat siis organisoida elämänsä itseriittoisesti, mutta kaipuu ei häviä siitä mihinkään. Normaali ihminen kaipaa hyväksyntää ja läheisyyttä.

Anneli Vehkoon mukaan esimerkiksi internetin seuranhakupalstoilla näkyy nykyään erilaisia ”ostoslistoja”, joissa luetteloidaan etsitystä kumppanista haluttuja piirteitä.

Voisiko kirjailija, jonka mielestä epätasapainoisiin rooliasetelmiin pitäisi puuttua, itse kuvitella joustavansa oman ”ostoslistansa” vaatimuksista?

– Olisi hyvä karsia toiseen sukupuoleen kohdistuvia ennakkoluulojaan. Pitäisi katsoa, mitä pinnan alta löytyy. Esimerkiksi miehen ujous ei aina ole merkki estyneisyydestä, vaan se voi kertoa myös herkkyydestä.

Entä suostuisiko Pariisin korkeakulttuurisissa tapahtumissa viikoittain juokseva Vehkoo joustamaan ja muuttamaan Mäntsälään maanviljelijämiehen kammariin?

– Totta kai, jos siellä vain on hyvä mies sekä tietokone ja uimahalli käytettävissä.

teksti Aki Petteri Lehtinen ─ kuva Stéphane Hémard

Artikkeli on julkaistu Eeva -lehdessä 4/2008.